Äänimerkki-podcast: Itsenäinen verkko-opiskelu tukee jatkuvaa oppimista

Pinja Kuusenaho:
Tervetuloa kuuntelemaan Työväen Sivistysliiton Äänimerkki-podcastia, jossa tällä kerralla puhutaan digitaitojen opiskelusta. Olemme nyt ihan konkretian tasolla, koska meillä on täällä kaksi kokemusasiantuntijaa eli digitaitojen opiskelijaa mukana, ja sen lisäksi kaksi digitaito-ohjaajaa, eli minä ja Laulumaan Janne. Puhumme siitä, minkälaista on olla opiskellut nykyajan työelämän digitaitoja, vieläpä näin työn ohella ja itsenäisesti verkossa, eli millaisia kokemuksia opiskelijat ovat saaneet tästä Työväen Sivistysliiton tarjoamasta digikouluttautumismahdollisuudesta ja miten me ohjaajat katsomme tätä kokonaisuutta. Olen Pinja Kuusenaho, aikuisten perustaitokoulutuksen asiantuntija ja töissä Työväen Sivistysliiton perustaitoyksikössä hankepäällikkönä, koulutussuunnittelijana ja kouluttajana. Nyt puhutaan Työelämän digitaidot jatkuvana oppimisen -hankkeesta, olen ollut mukana sitä vetämässä ja opiskelijoita ohjaamassa, ja tämä tosiaan keskittyy aikuisten perusdigitaitoihin. Mutta annetaan muittenkin esittäytyä, eli kollegani Janne, kerrotko, mikä on ollut sinun roolisi tässä hankkeessa?

Janne Laulumaa:
Laulumaan Janne on nimi ja perustaitokoulutuksen asiantuntijana myös, eli Pinjan kollegana ja samalla tavalla hankevetäjänä. Olemme olleet suunnittelemassa hanketta ja toteuttamassa näitä verkkokursseja käytännössä ja tehneet ne Howspace-pohjalle, ja sen jälkeen, kun koulutus lähti liikkeelle, olemme tehneet henkilökohtaisia kehityssuunnitelmia ja auttaneet opiskelijoita hankkeen eri vaiheissa, järjestäneet tapaamisia ja kurssitapaamisia. Mutta meillä on mukana Eeva Säntti ja Ulla Fagerström, te voisitte myös esitellä itsenne.

Eeva Säntti:
Olen Eeva. Aloitin tammikuussa ja päätin huhtikuussa, eli sen aikaa opiskelin. Kävin läpi kaikki moduulit ja olen tällä hetkellä työhönvalmentajana Pajalla.

Ulla Fagerström:
Ulla Fagerström. Työskentelen apteekissa lääketeknikkona. Aloitin myös opinnot vuoden alussa, mutta elämässä on sattunut ja tapahtunut tässä välissä, niin olen siellä alkumetreillä, jopa moduulissa kaksi. Hirveästi intoa puhkuen siellä vähän selailen, mitä tulevan pitää, mutta kyllä se maaliin viedään.

Janne:
Hyvä juttu. Tervetuloa.

Pinja:
Tervetuloa.

Ulla:
Kiitos.

Pinja:
Voisin vielä vähän kertoa, mikä tämä hanke on ollut. Tähän Työelämän digitaidot jatkuvana oppimisena -hankkeeseen on siis kuulunut maksuton itseopiskelumateriaali verkossa ja opiskelija on saanut valita 1–9 kappaletta haluamiaan digiopiskeluaiheita ja moduuleja sen perusteella, mitä on kokenut itselleen tarpeelliseksi, ja saanut tarvittaessa tukea opintoihin meiltä ohjaajilta. Opintojen sisällöt ovat olleet perusdigitaidoista tietoturvaan, monilukutaitoon ja tekoälyyn. Tämä on ollut kaksivuotinen hanke, jota on rahoittanut Jotpa, eli Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus. Olemme Jannen kanssa rakentaneet siihen siis yhdeksän digiopiskelumoduulia ja yhden aloitusmoduulin, mikä on ollut niin sanotusti kaikille pakollinen, ja sen jälkeen on tosiaan päässyt valitsemaan näistä eri moduuleista. Olemme pitäneet opiskelijoille 170 henkilökohtaista HOKS-keskustelua aina opintojen alussa, ja siinä olemme keskittyneet paitsi opiskelujen suunnitteluun, niin osaamisen tunnistamisen teemoihin. Sitten olen vielä myöntänyt noin 300 TIEKEn digiosaamismerkkiä opiskelijoillemme, ne ovat olleet suosittu juttu myös. Mutta tässä podcastissa keskustelemme ensin siitä, mikä teidät opiskelijat on saanut lähteneeksi tähän koulutukseen ja toiseksi siitä, mitä olette kokeneet merkitykselliseksi ja hyödyllisiksi näissä opinnoissa. Viimeiseksi puhumme siitä, mitä hyötyä me kaikki olemme kokeneet näistä opinnoista, te itsenne kannalta, ja me Jannen kanssa voimme sitten katsoa vähän laajemmalti tämän koulutuskokonaisuuden ja hankkeen hyötyjä. Mutta kertokaa, mikä teidät sai tulemaan tämän koulutuksen pariin? Mistä löysitte koulutuksen ja mistä lähtökohdista lähditte? Eeva vaikka ensimmäisenä.

Eeva:
Suoritin sen työpolkuohjaajavalmennuksen teidän kauttanne, ja sitä kautta rupesin tietysti kyselemään ohjaajilta, onko mitä muuta kivaa, ja he suosittelivat tätä digijuttua. Ja minkä takia lähdin? Aikaisemmassa työssäni olin ATK-kouluttaja. Olen aina kyllä sanonut, että ohjelmat osaan, mutta en ole nörtti, ja tässä oli aika paljon sitä nörttijuttua, että oli tosi mielenkiintoinen.

Pinja:
Mistä sinä bongasit tämän koulutuksen?

Eeva:
Sain sieltä työpolkuohjaajavalmentajan kautta.

Pinja:
Mainostus toimi sitten TSL:n sisäisesti.

Eeva:
Toimi.

Pinja:
Hyvä. Entä Ulla?

Ulla:
Minulle tämä taisi osua silmään jossain oman ammattiliiton eli PAMin uutiskirjeessä. Mielestäni digitaidot ovat tänä päivänä tavallaan vähän kansalaistaito, mutta oman koulutaustani olen käynyt 80–90-luvulla ja ammatilliset opinnot 2000-luvulla, niin ei se ollut vielä niin kauhean syvällistä silloin. Sitten taas itsensä kehittäminen on kyllä yksi tällainen pieni intohimo, niin nämä yhdistyvät tässä aika hyvin.

Janne:
Tässä koulutuksessahan kaikki on itseopiskeltavia verkko-opiskeluja ja ne voi suorittaa silloin, kun on itselle paras aika, se ei ole mihinkään aikaan tai paikkaan sidottu. Moduuleissa on aika paljon videoita, on erilaista ääntä, materiaalia, lukemista. Jos mennään vaikka tekoälymoduuliin, niin siellä saa tehdä niin sanotusti töitäkin erilaisilla ohjelmilla, tai käydään esimerkiksi Teamsia tai erilaisia verkkotyökalujen ominaisuuksia ja miten niitä käytetään, miten vaikka kutsutaan itse palaveri koolle ja niin päin pois. Mutta mikä teille on ollut se merkityksellisin tai hyödyllistä, mitä olette tästä koulutuksesta saaneet? Jos vaikka Ulla aloittaa ja sitten Eeva.

Ulla:
No minä olen tällä hetkellä niin alkumetreillä siellä koulutuksessa, että olen vasta otsikkotasolla katsonut tulevaa, mutta mielestäni jo se, miten tämä on rakennettu, on sillä lailla, että juuri se, miten opitaan, vaihtelee siinä. On kirjoittamista, lukemista, kuunneltavia videoita tai luentoja, mutta sitten linkitetään paljon esimerkiksi artikkeleita tai muita verkkosivuja, mistä huomaa, kuinka paljon siellä on muuta tietoa ammennettavaksi vielä tämän lisäksi. Se on mielestäni jo hirveän hedelmällistä sille, että sitten joskus, kun pääsen tämän maaliin, niin mitä kaikkea tietoa voi löytää vielä lisää.

Janne:
Oliko siinä verkkoympäristössä jotain sellaista, esimerkiksi, kun siinä aukeaa paljon välilehtiä tai jos poistuu linkistä toisaalle, niin oliko helppo aina palata siihen alkuperäiseen, mitä opiskeli, vai koitko jotain sellaista, että okei, että nyt on miljoona välilehteä auki ja ei oikein tiedän enää, missä pitäisi opiskella, vai miten se meni?

Ulla:
Siinä mielessä verkko-opinnot ovat minulle tuttu juttu, olen ihan tutkintoja tehnyt pelkästään verkossa, mutta tässäkin huomasi, että välillä piti vähän peruuttaa, että hetkinen, tämä onkin hedelmällisempää, jos vain avaan toisen selaimen tähän rinnalle ja opiskelen sillä vaikka sitä tiedonhakua tai jotain muuta ja luen niitä ohjeita tai tehtäviä siinä toisella, että vähän sillä lailla maltilla ja välillä eestaas venkslailemalla, mutta kyllä se mielestäni on ihan looginen ja helppo käyttää.

Janne:
Miten sinulla Eeva, minkä koit merkityksellisimmäksi tai hyödyllisimmäksi tässä koulutuksessa?

Eeva:
No täytyy sanoa, että se sisältörakenne oli tosissaan mielenkiintoinen juuri sen takia, kun se vaihteli. Ei ollut pelkästään, että luet jotain tekstiä tai katsot jotain videota, ja ne tehtävät siellä välillä olivat mielenkiintoisia. Mutta täytyy sanoa, että välillä laitoin kyllä Pinjalle viestiä, että mitähän tässäkin nyt pitäisi taas tehdä, ja samoin oli kyllä sitten joskus siinäkin vaiheessa, että juttelin sinunkin kanssasi, Janne, siellä kaikessa rauhassa, että etkö voisi uudestaan sanoa, mistä minä löydän tämän. Sinulla, Ulla, on kuule haasteita edessäsi.

Ulla:
Odotan mielenkiinnolla.

Pinja:
Ja hyvä, kun laitoit viestiä, koska sitten voidaan yhdessä pähkäillä, ja toisaalta se kertoo meille ohjaajillekin siitä, että tämä ei ehkä ollut niin selkeästi sanottu, ohjeistusta voisi vähän selkeyttää. Hyvä.

Janne:
Osaako kertoa, Eeva, mikä sen motivaationsa ei pysymään yllä, vai oliko se sitten vain yleisesti se tiedonjano? Mikä siellä oli se, kun koukutti?

Eeva:
En voinut antaa periksi, se oli vain sisulla mentävä läpi. Se nörttioppi ja kännykän käyttö ovat aina olleet minulle hirveän haasteellisia, ja jos minun on tarvinnut kännykän kanssa jotain, laittaa uutta soittoääntä tai muuta vastaavaa, niin olen aina kotona huutanut, että pojat. Nyt jouduin - jouduin, kiitos vaan - jouduin väkisin tutkimaan sitä kännykkää, ja ei se nyt ihan hirveän vaikea olekaan.

Janne:
Eli haasteitakin oli, mutta sinnikkyys on se sana, millä sitten voitti ne vai?

Eeva:
Kyllä.

Janne:
Eli periksiantamaton luonne ja sellainen, ja tokihan näissä varmaan on juuri se, että pystyy omaan tahtiin, rauhallisesti. Siitä videomateriaalistahan on yleensä sanottu, esimerkiksi Khan Academyssa, jossa on paljon tutkittu, miksi video toimii, että se on siitä hyvä, kun sitä pystyy kelailemaan ja pysäyttämään siihen tahtiin. Voi kuunnella nopeammin tai hitaammin, mikä on omalle rytmille sopivaa, niin se sinällään motivoi. Miten te koitte tämän verkko-oppimisympäristön yleisesti? Olitteko ennen tehneet esimerkiksi Howspacella? Mielestäni sanoit, Ulla, että olet aikaisemminkin tehnyt jopa tutkintoja, niin miten koit tämän verkkoympäristön yleisesti verrattuna vaikka muihin, mitä olet käynyt?

Ulla:
Meillä ammattiliiton hallinnossa on ollut Howspace jo useamman vuoden, mutta toisaalta, kun Howspace on sellainen, että se räätälöidään aina kuhunkin käyttötarkoitukseen, niin eihän tämä ole yhtään sen näköinen, kuin mitä meillä taas on työalustana. Minä kyllä tykkään, olisi joskus mielenkiintoista opiskella, miten sitä ihan työstetään, missä kaikessa sitä voisi hyödyntää ja nyt, kun näitä asioita tekee ja mitä meilläkin pyöritetään, niin juuri se, kuinka hyvin se muokkautuu? Mutta kyllä minä tykkään siitä, minusta se on selkeä.

Janne:
Siitä ilmainen vinkki, että senhän saa myös ilmaiseksi itsellensä käyttöön. Siinä on muistaakseni joku tietty määrä, mitä pystyy tekemään, mutta käsittääkseni ihan täysimääräisenä pystyy käyttämään, jos siitä innostuu. Mites sitten Eeva, oliko tämän verkkoympäristö haaste?

Eeva:
Ei, se ei ollut haaste.

Janne:
Se toimi sinulla hyvin?

Eeva:
Se toimi kyllä tosi hyvin. Olen aikaisemminkin ollut kyllä verkossa ja tykkään siitä, että saan kaikessa rauhassa itse tehdä, mutta sitten siinä on taas se, että kukaan ei tule sanomaan sinulle, että hei, nyt on mennyt neljä tuntia, vaan täytyy sanoa, että tuo kyllä koukutti. Sen takia minä ilmeisesti sain sen suht nopeasti käytyä, koska se koukutti. Mitähän seuraavaksi, mitähän seuraavaksi, ja mitä kauheampi juttu oli, sitä nopeammin yritin käydä sen, koska minusta se oli hirveän ärsyttävä.

Pinja:
Tässä tuli esille se, että opintoja on pitänyt tehdä myös mobiililaitteella. Käytittekö Howspacea mobiilisti, vaikka tabletilla tai kännykällä?

Ulla:
Minä yritin jossain vaiheessa hyödyntää pidemmät työmatkat bussilla, mutta sitten huomasin, että yhtäkkiä olinkin katsonut, että jaaha, puut kellastuvat, eli jotenkin se keskittyminen kuitenkin oli herpaantunut, vaikka asia oli mielenkiintoinen. Sitten totesin, että ei, nyt käyn tätä vähän niin kuin koulua ja otan sen asiakseni sitten, avaan läppärin ja teen rauhassa vain ja ainoastaan sitä.

Janne:
Mielenkiinnosta, teittekö silloin itsellenne oikein kalenterimerkintöjä, koska opiskelette, päätitte vaikka, että joka keskiviikko tai perjantai käytän siihen tämän ajan? Vai oliko se enemmän sellaista flow-tilaa, että nyt, kun lähden opiskelemaan tai tekemään jotain tiettyä moduuleja, niin sitten se vaan vei mukanaan? Miten Eeva?

Eeva:
Ei minulla ainakaan ollut mitään kalenteria. Kun minä monesti aloitin lauantaiaamuna, silloin oli kaikkein hiljaisinta ja rauhallisinta, niin sitten huomasin yhtäkkiä, että kello on 11.

Ulla: Minulla on niin epäsäännöllinen työrytmi eikä ole selkeitä päiviä, että välillä vapaapäivä menee töistä toipumiseen ja välillä johonkin muuhun, mutta tuo alusta ja se itseopiskelurytmi ovat niin hyvät, että sitä sitten, juuri niin kuin sanoit, se vähän koukuttaa. Sitten kun aloitat, niin kyllä se aina etenee, kun sen saa vain alkuun. Olen huomannut, että välillä vähän pitää kerrata, että mihinkäs sitä nyt jäikään, mutta sekin on helppoa tässä alustalla.

Pinja:
Tästä päästäänkin hyvin siihen, että mitä te opitte itsestänne opiskelijoina ja oppijoina? Tuliko uusia oivalluksia vaikka omasta tavasta opiskella tai muusta?

Ulla:
Minä voin sanoa sen verran, että kiitos teille, että olette tehneet sinne kaiken materiaalin sekaan niitä pieniä kyselyitä tai pikkutehtäviä, koska minä menen tosi nopeasti autopilotille enkä huomaakaan, että en ole sisäistänyt jotain asiaa. Jos on vähänkään sellainen puolittain tuttu asia, niin kuin tässä alkumetreillä suurin osa on, niin sitten sitä vain, joo joo, kuuntelee vähän näin, mutta kun vastaakin niihin muutamiin kysymyksiin tai tekee jonkun hakutehtävän tai muuta, niin sitten huomaa, että hetkinen, miten tämä nyt oikeasti, pilkulleen menikään, niin se on kyllä tosi hyvä asia.

Pinja:
Kiva kuulla, Ulla. Sitä me kyllä yritimmekin, että kun meillä on siellä joku opetusvideo tai linkki lisätietosivustolle, niin sen jälkeen on kysymyksiä ja testataan vähän sisälukutaitoa.

Janne:
Ja tämä Howspacehan on tehty sellaiseen polkumoodin, eli siinä pitää aina, vaikka videon jälkeen, vastata muutamaan kysymykseen. Ennen kuin on vastannut ei pääse eteenpäin, eli se ohjaa automaattisesti, juuri niin kuin kerroit, että sitten ei pääse myöskään eteenpäin, jos ei vastaa kysymykseen.

Pinja:
Entä Eeva, mitä opit itsestäsi opiskelijana?

Eeva:
No minä olen ennenkin opiskellut itsenäisesti, se ei ole koskaan ollut minulle haaste. Ehkä suurin yllätys oli se, että kyllä minä nyt jonkun verran sitä nörttiyttäkin olen omaksunut. Olen aina ollut sitä mieltä, että se ei ole minun juttuni enkä edes ymmärrä, kun joku puhuu kännykän ominaisuuksista tai jostain, mutta kyllä minä nyt ymmärsikin.

Janne:
Eli löytyy sellainen rohkeus, että uskaltaa epäonnistua ja kokeilla, että ne eivät aina mene rikki, jos testaa tai klikkailee jostain?

Eeva:
No sanotaan, että ehkä se on enemmän ollut siinä, että ei ole viitsinyt, kun on ne pojat.

Pinja:
Niin, mutta nyt tuli otettua itseään niskasta kiinni tässä asiassa, että nyt olet opettanut itse itseäsi ja pojat lisätukena.

Eeva:
Kyllä.

Pinja:
Oletko päässyt opettamaan poikia?

Eeva:
Yritin. Kerroin heille, että katsokaa nyt, mitä hienoa äiti on oppinut. Näin voi tehdä kansion tänne kännykkään ja siirtää sinne näitä juttuja. Pojat katsoivat, että äiti, etkö sinä tiennyt sitä aikaisemmin? Eli en ole vielä päässyt siihen, että olisin pystynyt heitä opettamaan.

Ulla:
Minä odotan tätä. Mieheni on IT-ammattilainen, niin olen jollain tällaisella kurssilla päässyt neuvomaan häntä ja oletan, että tässäkin tulee joku juttu.

Pinja:
Toivottavasti. No onko teille tullut intoa jatkokouluttautumiselle? Onko teille herännyt jotain sellaista, että tästä ja tästä aiheesta olisi kiva kuulla ja opiskella lisää? Ulla on aika alkuvaiheessa vielä näissä opinnoissaan, mutta onko sinulle tullut ajatuksia tässä vaiheessa vielä?

Ulla:
Mielestäni minä aika matalalla kynnyksellä osallistun ja suhtaudun kaikkiin tällaisiin. Riippuu sitten vähän toteutustavasta ja muusta, mihin oikeasti pystyy ryhtymään ja sitoutumaan, mutta kyllä minä aina pidän hoksottimet auki, että mitä on tarjolla. Ei minulla ole tässä nyt mitään suunnatonta, että tekisin jonkun tutkinnon tämän ympärille tai jotain muuta, mutta...

Pinja:
Entä Eeva, jäikö sinulla jotain hampaankoloon, että tuota asiaa ei käsiteltykään, tuosta pitäisi saada lisätietoa?

Eeva:
Ei sillä viisiin, mutta kyllä minä siis olen varmaan vähän tällainen ikuinen opiskelija. Minä tykkään kaikkea uutta ja ammennan tietoa sieltä sun täältä niin paljon, kuin mahdollista.

Pinja:
Se on hienoa, että olet ottanut tämän jatkuvan oppimisen teeman itsellesi. Haluatko, Janne, kertoa tähän loppuun, miten tämä koulutus on ylipäänsä otettu vastaan? Tämähän on saanut ihan huikean suosion, jos ajatellaan, kuinka paljon opiskelijoita olemme saaneet ilmoittautumaan tähän koulutukseen.

Janne:
Joo, melkein 300 opiskelijaa on ilmoittautunut ja käynyt jonkinnäköisessä muodossa, riippuen sitten, mitä moduuleita on suorittanut. Mutta kyllä niistä henkilökohtaisista keskusteluista on jäänyt esimerkiksi se mieleen, että aika monelle se oli ensimmäinen kerta, ei ollut koskaan käynyt minkäännäköistä suunnitelmaa itsensä kanssa, että miten itse pitää opiskella, ja juuri tämä, miten opiskelee tai mitä oppii itsestään oppijana, on mielenkiintoinen. Ja myös se ehkä, joskus kun käytiin niitä keskusteluita, niin toisille voi olla haasteellisempaa kuvata omaa osaamistaan, mutta on hirveän tärkeää, että oppii sanoittamaan ja sanomaan ääneen sen, että minä osaan tätä ja tätä. Se on ehkä ollut monta kertaa itsellekin vaikeaa pysyä hiljaa ja odottaa sitä vastausta, kun on tottunut puhumaan, vaan että toinen oikeasti löytää niitä sanoja ja kertoo, mitä osaa. Toki tässä matkalla on myös itse oppinut paljon. Jos ajatellaan vaikka tekoälyä, niin sehän muuntuu todella nopeasti, ja jos hankkeen aikana on yksi asia tullut selväksi, niin tietoturva, tekoäly tai joku muukin vastaava, se muutos on ihan valtava koko ajan. Se materiaali, mitä aluksi on tehty, olisi pitänyt jo melkein puolessavälissä päivittää. Tietyllä tapaa keskustelun kautta on tullut selväksi, että ne ovat ihan eri kulmassa, kuin silloin, kun ne on tehty. Kyllä tämä jatkuva oppiminen on tätä päivää, ja se on tässä hankkeen aikana todellisesti tullut osoitettua.

Pinja:
Ehkä vielä lisäisin tuohon, mitä hyötyä me olemme nähneet tästä koko kokonaisuudesta, niin monihan on sanonut, että he ovat lähteneet kurssille sen takia, että haluavat päivittää tietonsa siitä, mitä pitäisi tietää nykyaikana, että mitä ne työelämän digitaidot ovat, mitä me olemme kokeneet, että ne voisi olla, tämähän on tällainen yhdenlainen otanta niistä. Sitten, mikä minun mieltäni on lämmittänyt tosi paljon, on sellainen rohkaistuminen. Huomaa, että moni opiskelija on rohkaistunut lähtemään jollekin uudelle kurssille tai opiskelijaksi ammattikorkeakouluun tai jotain tällaista, on saanut sen rohkeuden siitä, että minä uskallan luottaa digitaitoisuuteeni ja lähteä vaikka opiskelemaan verkkoon ja näin. Se on ollut mahtavaa.

Janne:
No tuo täytyy kyllä mainita myös, se on jäänyt mieleen, että kun on asetettu niitä tavoitteita ja on ollut tavoitteena hakea vaikka tradenomiksi ja on oikeasti saanut sen paikan. Sitten, kun on käyty loppukeskustelu, henkilö kertoo, että tämä oli juuri se, mitä minä tarvitsin, että saan riittävää rohkeutta ja voimaa siihen, että uskalla mennä eteenpäin, ja sen aikana on sitten vielä saanut sen uuden opiskelupaikan ja kokee, että niistä taidoistaan oikeasti hyötyä ja on tullut sellainen kipinä siihen, että ymmärtää sen jatkuvan oppimisen merkityksen. Vaikka työnantaja ei kouluttaisi tai kouluttaa, niin ei se välttämättä ole, täytyy itsekin pitää huolta siitä omasta osaamisestaan, siitä on myös itse vastuussa.

Pinja:
Varmasti moni on ymmärtänyt tässä sen, että digitaitoisuus on nykyaikana myös sitä, että osaa hakea tietoa ja toimia niiden ohjeiden mukaan, mitä sieltä netistä löytyy. Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen, vaan se on tätä tiedonhaun osaamista ja digikärsivällisyyttä niin sanotusti. Mutta Eeva ja Ulla, sanotteko vielä jokusen sanan niille, jotka miettivät nyt, lähtisikö opiskelemaan digitaitoja jollekin tulevalle digitaitokurssille, jos on vähän sellainen kiikun kaakun, että uskallanko, osaanko?

Eeva:
Aikaisemminkin olen törmännyt siihen, että joillakin on ollut sillä viisiin, että perheessä mies on hoitanut kaikki koneeseen liittyvät. Aikaisemmassa työpaikassa hän oli kurssilla mukana ja oli tosi mielissään, että ai kun ihana, hän uskaltaa itsekin mennä siihen koneeseen. Olet sitten työelämässä tai työttömänä, niin joka tapauksessa tarvitset digitaitoja, koska tänä päivänä työttömäksikin ilmoittaudutaan verkossa.

Ulla:
Joo, ja minusta siis juuri tällainen, että ei jää sitten ulkopuolelle mistään ihan vain sen takia, että ei uskalla. Kaikkea ei tarvitse osata, edes tällaisen kurssin jälkeen, mutta juuri se tiedonhaku, vaikka jonkun ohjelman käyttöohjeita pystyy. Tai tänä päivänä on YouTube-videoita niin monesta asiasta, että kädestä pitäen näkee, miten homma toimii, niin rohkaistuu siihen. Ja sitten, ettei jää yhteiskunnassa ulkopuoliseksi sen takia.

Pinja:
Hyvin sanottu. Meidän hankkeemme päättyy tämän vuoden loppuun, mutta suurin osa materiaaleista tulee kaikkien käyttöön Työväen sivistysliiton Työelämän digitaidot jatkuvana oppimisena -hankkeen sivustolle. Ne evät ole Howspace-muotoisena, mutta ovat siellä luettavissa ja kaikkien saavutettavissa.

Janne:
Se tässä on tullut selkeästi selväksi, että tällaista kaivataan, ja varmasti tullaan jatkamaan tätä samaa työtä, on se sitten tällaisessa muodossa tai hieman erilaisessa. Aina varmaan hieman eri kulma tietysti, mutta opettavainen hanke on ollut ja tästä on hyvä jatkaa. Suuri kiitos teille, että olette lähteneet j myös esittäneet niitä hyviä kysymyksiä, koska ilman niitä me emme taas pääse eteenpäin. Se on monta kertaa myös näin.

Pinja:
Kiitos paljon teille, Eeva ja Ulla.

Eeva:
Kuin myös.

Ulla:
Kiitos hyvästä alustasta, hyvästä rakennustyöstä, minkä te olette tehneet tähän.

Eeva:
Ja hyvästä sisällöstä.

Pinja:
Kiitos.