Äänimerkki-podcast: Kiinnostaako osaamisen tunnustaminen ketään?

Marja Juhola:
Tervetuloa kuuntelemaan Äänimerkki-podcastia. Tällä kertaa olemme liikkeellä Työväen Sivistysliiton ja Kalliolan kansalaisopiston yhteisen ja Opetushallituksen rahoittaman henkilöstökoulutushankkeen merkeissä. Hankkeen nimi on OTE, eli osaaminen, tulevaisuus ja ennakointi. Minä olen Marja Juhola ja toimin Kalliolassa koulutusasiantuntijana ja samalla koordinoin tätä hanketta. Vieraana minulla on tänään Riina Nousiainen. Tervetuloa. Mukava, että pääsit podcastiin mukaan.

Riina Nousiainen:
Kiitos paljon kutsusta.

Marja Juhola:
Kerrotko meille, kuka olet?

Riina Nousiainen:
Minä olen tosiaan Riina Nousiainen ja tulen STTK:sta, eli palkansaajanäkökulmaa koulutuksen, osaamisen ja työelämän kehittämiseen. Ne ovat ne teemat, joiden parissa päätyökseni työskentelen.

Marja Juhola:
Olet tehnyt osaamisen tunnustamisen kanssa paljon töitä.

Riina Nousiainen:
Tämä on ollut tosi ajankohtainen teema tässä omallakin työpöydälläni, itse asiassa jo aika usean vuoden ajan. Yksi keskeinen kiinnekohta liittyy osaamisen tunnistamisen työryhmän työhön, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteinen työryhmä, jossa työmarkkinaosapuolten edustajat ovat olleet tiiviisti mukana siinä työssä. Tämä teema ikään kuin säteilee hyvin vahvasti asioihin, jotka liittyvät aikuiskoulutukseen, jatkuvaan oppimiseen ja niiden edistämiseen.

Marja Juhola:
Kerrotko tuosta työryhmästä vähäsen. Minkälaista työtä siellä on tehty? Minkälaisia päätöksiä, ajatuksia tai ideoita siellä on syntynyt?

Riina Nousiainen:
Joo. Tämä työryhmä tosiaan, itse ajattelen, että se on ollut tärkeä foorumi rakentaa sellaista yhteistä kuvaa ja ymmärrystä, mistä itse asiassa puhutaan, kun puhutaan osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Tämän työryhmän fokus on ollut hyvin vahvasti työelämässä, muutoin kuin virallisen koulutusjärjestelmän piirissä hankitun osaamisen tunnistamisesta. Työryhmä on toiminut nyt jo muutaman vuoden ajan. Tällä hetkellä viimeistelee loppuraporttia. On tehty erilaisia linjauksia. Ja osaamisen tunnistamiseen liittyen esimerkiksi osaamismerkkien laatunäkökulmia pohdittu. Sittenhän hankkeessa on tehty valtavan paljon erilaisia selvityksiä ja kokeiluja, jossa on pyritty pääsemään lähemmäksi sitä arjen tekemistä työpaikoilla ja erilaisissa yhteisöissä.

Marja Juhola:
Minua erityisesti tietenkin kiinnostaa osaamismerkki-asia, kun olen itsekin sen kanssa tehnyt hommia. Kerrotko, mitä osaamismerkkien kohdalla on pohdittu. Minkälaisia ajatuksia siitä on syntynyt?

Riina Nousiainen:
Joo. Siinä tosiaan työryhmä linjasi jo jokin aika sitten tällaiset yleiset periaatteet osaamismerkkien laadulle. Keskusteltiin aika paljon aiheesta. Yhteinen tahtotila oikeastaan liittyi vahvasti siihen, että ei haluttu liikaa lähteä rajoittamaan osaamismerkkien käyttöä. Haluttiin nähdä ne mahdollisuutena hyvin monenlaisille toimijoille ja erilaisiin tarpeisiin. Ja keskeisenä näissä linjauksissa tai periaatteissa nostettiin muun muassa osaamistavoitteiden ja arviointimenettelyjen avoin kuvaaminen sen laadun varmistamisen lähtökohdista.

Marja Juhola:
Se on se, joka kertoo vastaanottavalle taholle, on se oppilaitos tai työnantaja tai mikä tahansa, mitä se merkki oikeasti pitää sisällään tai mitä se osaaminen on, mitä tämä merkin saaja on saavuttanut. Osaamismerkkeihin liittyen, kun itse tulen vapaan sivistystyön oppilaitoksesta, tietenkin siitä näkökulmasta katson asiaa. Todellakin nämä kansalliset perustaitojen osaamismerkit ovat vastatulleet, tai laki on vasta tullut voimaan ja niiden käyttö on nyt mahdollista. Näetkö, että niillä olisi jonkunnäköistä roolia ehkä tulevaisuuden työelämässä myös ja muutenkin osaamisen tunnustamisessa?

Riina Nousiainen:
Minun mielestäni tämä on erittäin positiivinen kehityskulku, mitä on tapahtunut. Ylipäätään perustaitojen näkökulmasta löytynyt hyvä tapa laajentaa osaamismerkkien käyttöä, joka jo nyt on hyvin laajaa ja monipuolista. Erityyppiset toimijat käyttävät. Ajattelen, että perustaitojen osaamismerkkien kohdalla ollaan aika olennaisen kysymyksen äärellä. Minusta tuntuu, että meillä edelleen ehkä koulutusjärjestelmän näkökulmasta ajatellaan, että perustaidot ovat jotain sellaista, jotka kerran hankitaan ja sitten ne pysyvät. Eikä niitä ole tarvetta vahvistaa. Itse näen vahvasti, että työelämän vaatimus perustaidoille on jatkuvasti muuttuvaa, ajassa elävää, niin kuin hyvin tiedetään. Nyt niissä osaamismerkeissä onkin hyvin huomioitu esimerkiksi digitaalisissa ympäristöissä toimimiseen liittyvä osaaminen tai tällaiset kestävään kehitykseen liittyvät asiat. Hyvä esimerkki siitä, että perustaidot vaativat myös vahvistamista ihan läpi sen työuran ja elinkaaren.

Marja Juhola:
On toki myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta tippuneet koulutusjärjestelmästä, joskus vuosiakin sitten. Tai ovat olleet sellaisessa työpaikassa, jossa ei ole tarvittu tai ei ole pystynyt kehittämään välttämättä edes perustaitoja. Näille ihmisille myös, jos ajattelee, että työelämä muuttuu ja ehkä ne mahdollisuudet jatkaa työelämässä vähenevät. Vaaditaan lisäkoulutusta, täydennyskoulutusta, jotta he pystyvät jatkamaan työelämässä. Näkisin, että myös heille potentiaalisesti tässä voisi olla yksi tapa. Kehittää. Se olisi vain työväline, Eihän se ole kaiken ratkaisu, ta-daa. Tällä me nyt ratkaisemme kaikki nämä aikuisten perustaito-ongelmat. Se on ehkä yksi väline, joka saattaa motivoida ihmisiä asian kanssa työskentelemään ja kehittämään ja etenemään omissa taidoissaan.

Riina Nousiainen:
Joo, olen ihan samaa mieltä tuosta. Tässä erityisesti perustaitojen osalta, kun on keskustelua paljon käyty, on ehkä tunnistettu, että tarvitaan erilaisia ja myös mahdollisimman matalan kynnyksen väyliä tulla vahvistamaan sitä omaa osaamista niiltä osin, kun sen kukin itse kokee tarpeelliseksi ja mielekkääksi.

Marja Juhola:
Aivan, tuo on juuri se juttu, että ei varmaan ole yhtä sellaista menetelmää tai työkalua, joka toimisi kaikkien ihmisten kanssa. Se on varmaan ihan selvää. Meillä on erilaisia tapoja, joilla pystytään tukemaan ihmisiä, se on ehkä se juttu juuri. Hyvä. Viime aikoina on paljon puhuttu myös työssä oppimisesta ja osaamisen kehittämisestä ja sen tunnustamisesta. Miten näet tämän asian tällä hetkellä?

Riina Nousiainen:
Joo, minä ajattelen, että tässä ollaan myös sen ison pihvin äärellä, jos niin voi sanoa, mitä tässä osaamisen tunnistamisen työryhmässä on tarkasteltu. Ja omasta näkökulmastani ajattelen, että suuri osa oppimisesta työikäisillähän tapahtuu siellä työssä, eri tavoilla, työhön liittyen. Ja työ myös edellyttää sitä jatkuvaa oman osaamisen kehittymistä. Näyttää siltä, ja itsekin koen, että ihmisille itselleen voi olla todella haastavaa ja vaikeaa sanottaa, tehdä näkyväksi sitä omaa osaamista. Tyypillisesti tarve siihen liittyy esimerkiksi työnhakutilanteeseen. Miten sanottaa sille potentiaaliselle työnantajalle sitä erilaista osaamista, jota on matkan varrella, elämän varrella, työuran aikana kehittynyt. Ja toinen puoli on minun mielestäni siinä, että myös työyhteisöt hyötyisivät ihan valtavasti siitä, että pystyttäisiin paremmin tekemään näkyväksi, sanottamaan, tunnistamaan sitä osaamista, mitä työyhteisössä on.

Marja Juhola:
Eikö se ole ihan työnantajankin etu, että se on tiedossa. Ihmiset pääsevät kehittämään niitä omia vahvuuksiaan ja osaamisiaan, Eikö se ole myös sen työnantajan näkökulmasta hyvä asia?

Riina Nousiainen:
Joo, ehdottomasti samaa mieltä, että myös työnantaja hyötyy siitä, että paremmin tunnistetaan, mitä osaamista työyhteisössä työntekijöillä on. Jotenkin uskallan väittää, että todennäköisesti suuri osa siitä osaamisesta, mitä eri työyhteisöissä on, jää hyödyntämättä ihan vaan siitä syystä, että se ei tule näkyväksi. Ei välttämättä se kaikki osaaminen, mitä ihmisillä on, pääse, tule hyödynnettäväksi siinä heidän sen hetkisessä työssään. Ja silloin ehkä menetetään myös niitä uusia mahdollisuuksia, joille sitä uutta tekemistä ja osaamista pystyttäisiin rakentamaan.

Marja Juhola:
Ja ihan yksittäisen työntekijänkin näkökulmasta, jotenkin jos miettii, että pystyy tekemään niitä juttuja, joissa on hyvä. Kokee sen sellaiseksi omaksi jutukseen jollain tavalla. Onhan se, jos ajatellaan työhyvinvointia ja tyytyväisyyttä siihen siinä työpaikassa. Kyllä sillä on varmaan positiivinen vaikutus. Ei varmaan ikinä voi olla sellaista tilannetta, että teet vain niitä juttuja, joissa olet hyvä tai jotka ovat sinun vahvuuksiasi, vaan sinulla on myös mahdollisuus siihen, että pääset tekemään sellaista, jonka koet omaksesi. Varmaan siinäkin mielessä sillä voisi olla positiivinen vaikutus.

Riina Nousiainen:
Kyllä ehdottomasti. Uskon vahvistuminen siihen omaan osaamiseen ja myös kykyyn jatkuvasti kehittää sitä omaa osaamista niiden vahvuuksien suuntaan. Myös niitä kehittämiskohteita tunnistamalla laajentaa osaamista.

Marja Juhola:
Juuri näin. Eli jatkuvasta oppimisesta puhutaan. Siitä, että meidän on tarve nyky-yhteiskunnassa jatkuvasti jollain tavalla miettiä, että miten tästä eteenpäin. Mitä yhteiskunta tarvitsee. Mitä työmaailma tarvitsee. Minkälaista osaamista, ja sen mukana edetä. Ei voi jäädä vaan lepäilemään ja odottamaan, että joku tulee hakemaan töihin tai muuta vastaavaa. Toisaalta elinikäinen oppiminen, ei tarvitse verrata näitä, mutta jos asettelee nämä kaksi termiä ja konseptia rinnakkain, miten näet niiden suhteen?

Riina Nousiainen:
Minusta tuntuu, että tässä ehkä arkisessa kielenkäytössä ja tämän hetken koulutuspoliittisessa keskustelussa jatkuva oppiminen ja elinikäinen oppiminen saattavat monesti tarkoittaa aika samojakin asioita. On haluttu tuoda, syystä tai toisesta, tällainen uusi termi kuin jatkuva oppiminen. On siinä ehkä sellainen ero tunnistettavissa, että jatkuvan oppimisen kohdalla ehkä puhutaan vielä spesifisemmin nimenomaan työhön liittyvistä taidoista, osaamisista. Elinikäisessä oppimisessa on ehkä vahvemmin sellainen elinkaariajattelu mukana, että se ylittää tämän aktiivisen työiän rajat.

Marja Juhola:
Aivan. Ja toki kun ajattelee täältä oppilaitoksen näkökulmasta. Rahoituksellisesti sillä on suuri merkitys myös juuri erityisesti, jos ajatellaan hankerahoitusta tai ihan perusrahoitustakin, minkälaista toimintaa järjestetään ja mikä sen fokus on. Toki siitä näkökulmasta sillä on tällä hetkellä, juuri niin kun sanoit, koulutuspoliittisesti aika iso merkitys. Jos taas ajatellaan yksilön näkökulmasta, molemmillahan voi olla hyvin samankaltainen vaikutus yksilön elämään ja hyvinvointiin. Oli se osaaminen työhön liittyvää tai jotain ihan harrastuspohjasta, se voi yhtä lailla vaikuttaa elämään positiivisesti.

Riina Nousiainen:
Juurikin näin.

Marja Juhola:
No viimeiseksi vielä otan yhden hyvin taas ajankohtaisen aiheen, eli tekoälyn. Mietin sitä, että miten näet, voisiko sillä olla jonkunnäköinen rooli osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa.

Riina Nousiainen:
Joo, tuo on tosi mielenkiintoinen näkökulma. Ehkä tulee mieleen, että tuolla sosiaalisessa mediassa on törmännyt tällaisten rohkeiden ihmisten kokeiluihin, joissa he ovat esimerkiksi saattaneet jollekin tekoälysovellukselle syöttää omia CV-tietojaan, erilaisia tuotoksiaan ja pyytänet tekoälyä tuottamaan analyysia esimerkiksi siitä, minkälaisia vahvuuksia tai osaamisia tai kehittämisen kohteita tekoäly siitä tietomassasta pystyy tunnistamaan. Ja nämähän voivat olla aika hyödyllisiä ehkä juuri siitä näkökulmasta, että se oman osaamisen tunnistaminen yksilölle on varsin haastavaa. Ehkä ihan yhtä lailla hyvä pohtia, että olisiko siinä jotain mahdollisuutta sinne työpaikkatasolle tai erilaisiin yhteisöihin tehdä näkyväksi osaamista. Täytyy kyllä sanoa, että ehkä itsellä myös semmoinen varovaisuus aina mukana. Ehkä pohtisin myös sitä, että minkälaista tekoälysovellusta olisin käyttämässä. Mitä tietoja esimerkiksi itsestään haluaa antaa. Varmistua siitä, että ne ovat turvallisesti siellä käytössä. Tunnistaa sen, että näillä tekoälysovelluksillakin on omat piirteensä. Semmoinen terve uteliaisuus ja pieni varmistaminen siinä mukana, että tiedostaa, tietää, miten toimii, miten käyttää.

Marja Juhola:
Juuri näin. Mainitsit työnhaun, niin saa sen oman äänensä myös kuuluviin. Jos kaikki tekevät CV:t ja hakukirjeet tekoälyllä, nehän rupeavat kuulostamaan hyvin nopeasti aivan samanlaiselta. Kuinka saat sen oman äänesi sieltä vielä näkyviin. Se on oikeasti sinä, joka haet ja kerrot jotain itsestäsi myös sillä hakemuksella. Se on myös yksi, johon olen itse törmännyt, kun näitä opiskelijoiden, asiakkaiden kanssa olen pohtinut näitä juttuja. Hyvä, kiitos. Ihan tähän loppuun vielä kysyn, kun osaamisesta ollaan puhuttu, onko sinulla jotain sellaista omaa osaamista työn ulkopuolelta, jota ehkä haluaisit kehittää tai olet viime aikoina kehittänyt?

Riina Nousiainen:
No joo. Tunnustaudun kyllä innokkaaksi elinikäiseksi oppijaksi. Ihan viimeisin haaste liittyy enemmän tällaisiin luoviin taitoihin. Olen innostunut keramiikasta. Siinä tehdessä myös hyvällä tavalla konkretisoituvat tällaiset havainnot siitä, kuinka helppoa onkaan keskittyä asiaan, jota käsillään tekee. Siinä näkee, että ympäristö on toisenlainen. Toisenlaiset osaamiset joutuvat koetukselle. Erittäin antoisaa ja toivon, että sillä polulla saan vielä jatkaa oppimista. Sitä ainakin siinä riittää.

Marja Juhola:
Hyvä. Kiitos Riina Nousiainen, että tulit meille vieraaksi podcastiin.

Riina Nousiainen:
Kiitos.