Äänimerkki-podcast: Kiinnostavatko opintopistekurssit opiskelijoita?

Marja Juhola:
Tervetuloa kuuntelemaan Äänimerkki-podcastia. Tällä kertaa olemme liikkeellä Työväen Sivistysliiton ja Kalliolan kansalaisopiston yhteisen ja Opetushallituksen rahoittaman henkilöstökoulutushankkeen merkeissä. Hankkeen nimi on OTE, eli osaaminen, tulevaisuus ja ennakointi. Minä olen Marja Juhola ja toimin Kalliolassa koulutusasiantuntijana ja samalla koordinoin tätä hanketta. Vieraana minulla on täällä tänään Johanna Toivonen. Tervetuloa.

Johanna Toivonen:
Kiitos.

Marja Juhola:
Kerrotko ensin meille, kuka oikein olet?

Johanna Toivonen:
Olen Johanna Toivonen. Olen tanskan opettaja ja myös kääntäjä. Toimin tosiaan tanskan opettajana Kalliolan opistossa ja muissakin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, muun muassa Arbiksessa, ruotsinkielisessä työväenopistossa. Olen myös opettajana yliopiston kielikeskuksessa ja kesäyliopistossa, monissa paikoissa. Toimin myös kääntäjänä. Suomennan tanskalaisia tv-ohjelmia Ylelle. Minulla on kaksi työtä, jos näin voi sanoa.

Marja Juhola:
Hyvä. Tänään puhutaan osaamisesta ja erityisesti osaamisperusteisuudesta vapaassa sivistystyössä. Aloitetaan vähän henkilökohtaisemmalla kysymyksellä. Onko jotain osaamista, jota haluaisit kehittää tai olet viime aikoina kehittänyt mahdollisesti?

Johanna Toivonen:
No on oikeastaan kaksikin. Toinen on vanhaa perua. Minä olen aikanaan itse työväenopistossa opiskellut espanjaa. Olisi tosi kiva päästä sitä taas virittelemään ja harjoittelemaan. Nyt ei ole vielä riittänyt aika siihen, mutta ehkä jossain vaiheessa. Ja toinen olisi näitä ruuanlaittokursseja. Niissä olisi myös ihan kiva edistyä ja harjoittaa sitä.

Marja Juhola:
Molemmathan onnistuvat mainiosti esimerkiksi vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, kansalaisopistoissa erityisesti. Osaamisperusteisuutta pohditaan tänään. Sinä olet opettanut Kalliolan kansalaisopistossa tanskan kursseja osaamisperusteisesti. Aloitetaan siitä, että onko osaamisperusteisuus muuttanut jotain sinun opetuksessasi tai opetustavassasi?

Johanna Toivonen:
Joo. On varmasti vähän, mutta ehkä ei niin paljon kuin minä aluksi oletin. Ja ehkä voin tässä taustana sanoa sen verran, että olen aika paha takinkääntäjä. Alun perin tämä takinkääntö lähti jo tästä etäopetuksesta. Ihan lyhyesti voin sanoa ehkä siitä, että alun perin olin sitä mieltä, että kielten opetuksessa etäopetus ei kerta kaikkiaan vaan toimi. Mutta koronan jälkeen oli pakko todeta, että sehän toimii loistavasti. Ja minulla oli vähän sama asenne näihin niin sanottuihin noppakursseihin. Miten se nyt mahtaa toimia juuri täällä vapaassa sivistystyössä. Tuleeko siitä semmoista suorittamista liiaksikin. Ja ehkä olin vähän vastustuksen kannalla. Nyt on ollut pakko kääntää takkia myös siinä. Kyllä se toimii loistavasti. On se sillä lailla muuttanut, että täytyy ehkä miettiä enemmän tehtäviä .Enemmän on palautettavia tehtäviä opiskelijoille. Se teettää tavallaan, varsinkin alussa, enemmän työtä opettajalle. Mutta kun se lähtee liikkeelle, kyllä minä olen kokenut, että se on ollut ihan hyvä homma. Tosiaan vähän on joutunut miettimään sitä työnkuvan ja opetuksen muuttamista. Ei suuressa määrin.

Marja Juhola:
Pakko kysyä, mikä sai sinut muuttamaan mieltäsi. Oliko se joku semmoinen yhden hetken oivallus?

Johanna Toivonen:
No minä olen vähän semmonen, että lähden kyllä kaikkeen mukaan kokeilemaan. Ja on vaan todettava, että kyllä se sitten lähti. Aluksi ehkä meni, ensimmäinen vuosi olikin vähän niin, että en tiedä viitsinkö toista vuotta. Kyllä se oli aika raskasta. Koin kuitenkin, että se on ihan antoisaa opettajalle, ja myös opiskelijoille mahdollisuus, että voi saada suoritusmerkinnän kurssista.

Marja Juhola:
Niin, puhuit opiskelijoista. Miten sinun opiskelijasi ovat ottaneet tämän mahdollisuuden vastaan?

Johanna Toivonen:
Myös ihan hyvin. Joukossa on totta kai aina niitä, jotka kokevat, että eivät halua suorittaa. Se on enemmän harrastuspohjalta. Minä aina tarjoan selkeästi sen mahdollisuuden, että teillä on nyt mahdollisuus suorittaa tämä kurssi harrastuspohjalta tai saada tästä merkintä. Joukossa on niitäkin aina, jotka ensin ajattelevat, että en minä mihinkään sitä tarvitse. Heillekin tulee semmoisia oivalluksia. Juuri tänä syksynä oli sellainen oivallus yhdellä, että tästä merkinnästähän saattaisi minulla ollakin työelämässä hyötyä, että kokeilen. Ja kun tässä juuri ehkä aina opettajanakin unohtaa vähän. Itse huomaan, että pitäisi mainostaa enemmän sitä mahdollisuutta, että tämä ei velvoita mihinkään eikä siitä tule mitään kamalaa miinusmerkkiä rikosrekisteriin, jos ei sitä kurssia suorita. Se on enemmän mahdollisuus. Itsellenikin yritän sitä toitottaa, että muista mainostaa opiskelijoille, että tämä on mahdollisuus. Monet ovat sen hyvin ottaneet vastaan ja mielellään lähteneet tähän mukaan.

Marja Juhola:
Jos loppupeleissä saa hylätyn suorituksen tai ei saa suoritusmerkintää, sehän ei näy missään. Siinä mielessä, niin kuin sanoit, sillä lailla enemmän mahdollisuus kuin joku pelottava juttu. Tulee joku pitkä miinus jonnekin viralliseen rekisteriin tai muuta. Ihan totta. Puhuit tuosta työelämänäkökulmasta. Onko ollut opiskelijoita, jotka ovat kokeneet sen ihan muuten vaan sopivaksi heidän opiskelutyyliinsä tai -tapaansa liittyen? Se on motivoivaa, kun joku selkeä tavoite sille opiskelulle. Vaikka se ei ehkä olisikaan työelämässä tai muuten hyödyllinen, mutta se tekee siitä työskentelystä jotenkin strukturoidumpaa.

Johanna Toivonen:
Voi olla. Me ei olla kovin paljon siitä puhuttu. Kyllä minä luulen. Tosiaan, aikaisemmin minun kursseillani ei ole ollut niin paljon tämmöisiä ikään kuin virallisia palautettavia tehtäviä. Sillä lailla ehkä opiskelijoille tulee vähän... Pakko on välillä hyvä motivaatio, vaikka en haluaisi sitä sanoa. On joitain tehtäviä, jotka pitää myös palauttaa. Ei pelkästään tunnille. Kyllä se tuo semmoista tietynlaista struktuuria siihen. Tosiaan opiskelijoiden omaan opiskeluun. Ja vähän vaihtelua. Ne ovat hyvin erilaisia ne tehtävät, minun kurssillani ainakin, joita palautetaan. Ne eivät välttämättä ole mitään niitä oppikirjan normaaleja tehtäviä, vaan he saavat tehtäväkseen katsoa elokuvan ja kirjoittaa elokuva-arvostelun. Tämmöisiä erilaisia, joissa päästään myös niitä omia ehkä intressejä toteuttamaan sillä lailla ja löytämään... He kirjoittavat lyhyitä referaatteja omasta kiinnostuksen kohteestaan tai pitävät pieniä esitelmiä. Niitä on ehkä tullut enemmän minun kurssilleni nyt tämän myötä. Enemmän se on aikaisemmin ehkä ollut, jos minä nyt sanon, tavallisempaa kielen opetusta. Ei ollut isoja palautettavia tehtäviä. Yllättävän innokkaasti he ovat lähteneet näihin mukaan, eikä kukaan ole mitään valitellut. Olisi ollut liikaa niitä tehtäviä tai liian hankalia tehtäviä, päinvastoin. Ovat myös tykänneet kovasti näistä.

Marja Juhola:
Niin se on, kun joskus erityisesti ehkä kansalaisopiston kielten kursseja kritisoidaan siitä, että se on vähän sellaista harrastelua. Eihän siellä ikinä mitään opi. Ja tottahan on toki, että meillä on hyvin erilaisia opiskelijoita. On heitä, jotka siellä ehkä vaan haluavat ylläpitää sitä omaa kielitaitoaan ja haluavat seuraa. Tämmöinen sosiaalinen tapahtuma. Heille sellainen vähän rennompi kurssi onkin varmasti aivan sopiva. Mutta on heitä, joilla on ihan eri tavalla tavoitteita sille oppimiselleen. Heillehän tämä sinun kurssisi, juuri tämmöinen osaamisperusteinen lähestymistapa, kuulostaa oikein sopivalta.

Johanna Toivonen:
Joo, mutta silti minun mielestäni on tosi tärkeää, ja sitä minä korostan aina kurssini alussa, että se on myös tarkoitettu heille, jotka haluavat vaan, jos nyt sanon, viihtyä kurssilla. Ei siitä saa siitä suorituksesta myöskään tulla mikään peikko. Onneksi minä ainakin olen kokenut, että opiskelijat eivät itse koe kuuluvansa kahteen kastiin mitenkään. Tulisi sellainen olo, että nuo ovat ne suorittajat ja me ollaan vaan nämä harrastelijat. Ja useimmiten vielä on niin, että vaikka ei lähtisi tähän opintopistejärjestelmään mukaan, hekin haluavat palautella niitä tehtäviä. Sinänsä välillä harmittaa heidän puolestaan. He eivät ole alussa hoksanneet sanoa sitä, että haluaisin tämän merkinnän. He saisivat ihan yhtä lailla sen merkinnän. Ehkä se vielä vaatii semmoista tietynlaista herättelyä. Opiskelijoille se ei ehkä kaikille kuitenkaan ole ihan vielä selvä, vaikka me kurssin alussa aina yritetään käydä hyvin läpi, mitä se tarkoittaa. Ehkä siinäkin voisi vielä itsekin kehittyä. Muistaisi siinä kurssin alussa selkeämmin tehdä vielä selväksi.

Marja Juhola:
Niin ja sehän on varmaan ihan koko kansalaisopistokentällä semmoinen asia, kun tämä on kuitenkin nyt vain muutaman vuoden vanha juttu. Sitä joudutaan vielä isommastikin markkinoimaan ja kertomaan opiskelijoille, että se mahdollisuus on. On tosissaan ehkä myös enemmän kursseja, joilta niitä opintopisteitä voi saada. Nyt toki se on aika rajattu määrä meilläkin Kalliolassa, miltä opintopisteitä voi kerätä. Puhuit tuossa palautettavista tehtävistä. Ja toki se varmaan sinulle vähän tuo lisätyötä. Mutta koetko, että se on arvioinnin muotona toimiva tämmöiselle kansalaisopistokurssille?

Johanna Toivonen:
Joo. Tässä on aina tietysti se, että jokaisella kurssilla ehkä arviointikeinojen ja -tapojen täytyy olla erilaisia. Niiden pitää olla kurssikohtaisia, ja miettiä, miten ne toimivat. Minä nyt olen kokenut, että ne ovat ehkä minun kurssillani. Minulla on oma haasteeni, tämä tanskan kieli. Harva suomalainen oppii puhumaan tanskaa niin, että se olisi varsinaista tanskaa. Ja se ei tavoite olekaan kurssilla. Ja päinvastoin, minä aina korostan sitä kommunikaation tärkeyttä. Tanskassa aika hyvin pärjää tämmöisellä blandinaaviskalla, joksi minä tätä kutsun. Sen takia se arviointi minun kohdallani aina välillä tuntuu niin kauhean hankalalta. Eiväthän he välttämättä puhu tanskaa, mutta he pärjäävät kuitenkin siellä tanskalaisessa ympäristössä. Sen takia minä aina jotenkin tämän arvioinnin, miten sanoisin, ohitan tietyllä tavalla tai hyväksyn ehkä semmoisia erilaisia tapoja juuri suorittaa. Tehtävät on palautettu ja sitä kautta näen, että heillä on kuitenkin se ymmärryspuoli hanskassa ja tällä lailla. Ja niistä palautettavista tehtävistä ehkä vielä sen verran, että kyllä ne teettävät opettajalle tosi paljon lisää työtä. Se on ihan pakko myöntää. Ja tietysti näin opettajana haluaisin myös sanoa sitä, että kyllä siitä opettajille voisi vähän maksaa ylimääräistä korvaustakin, että on näitä osaamisperusteisia kursseja ja näitä noppakursseja. Kyllä ne enemmän teettävät työtä selvästi kuin tavalliset kurssit. Kyllä se vaan fakta on näin.

Marja Juhola:
Joo, Siitähän on paljon puhuttukin. Jonkinnäköisiä muutoksia on tullut voimaan myös. Palaan vielä tuohon arviointiin. Toki menetelmien valinta riippuu niistä tavoitteista ja kriteereistä. Minkälaiset tavoitteet ja kriteerit määrittelee kurssille. Oletko niiden kirjoittamisessa huomannut, että siitä tulee helpompaa, kun on ne muutaman kerran tehnyt. Ihan omasta kokemuksestani vaan mietin sitä. Itse koin, että se ensimmäinen kerta oli jotenkin tosi tuskasta, kun yritti kirjoittaa niitä. Opetteli kirjoittamaan ja mietti, että mitä verbiä nyt laitetaankaan ja muuta. Nyt se jotenkin kummasti onkin paljon helpompaa.

Johanna Toivonen:
Ensimmäisen kerran jälkeen oli helpompaa. Ne aukeavat myös opettajalle uudella tavalla, kun joutuu miettimään ehkä konkreettisemmin, mitä minä nyt ihan oikeasti tällä haluan tavoittaa. Juuri osata-verbin käyttäminen. Välillä jotain muuta, mitä oikeasti sillä tarkoitetaan. On selvästi helpottunut.

Marja Juhola:
Koetko, että se kirjoittamisprosessi on auttanut sinua sen kurssin sisällön ja juoksutuksen suunnittelussa jollain tavalla?

Johanna Toivonen:
En minä ehkä ihan kuitenkaan. Minulla on ollut aika selvät sävelet kuitenkin koko ajan. Ja ehkä plussana tässä sanoisin, että en minä hirveästi ole joutunut muuttamaan sinänsä opetustyyliäni tai kurssin sisältöäkään, vaikka tästä on tullut opintopistekurssi. Ehkä suurin on ollut palautettavat tehtävät. Tähän asti on ollut enemmän opiskelijan omalla vastuulla, miten paljon he ovat tehtäviä kotona tehneet, lähinnä tunnille. Nyt opettajana näen, mitä he ovat tehneet. Muuten, sisällöllisesti ei. Niin kuin sanoit, se on selkeyttänyt omaa ajattelua ehkä eniten, että on kirjoittanut auki ne tavoitteet vielä selkeämmin.

Marja Juhola:
Koetko sinä, että opiskelijat ovat ehkä saaneet myös jotain siitä, että he näkevät tavoitteet ja kriteerit? Tuleeko siitä heille jotenkin selkeämpää, mitä tässä nyt yritetään, mihin tässä pyritään tällä kurssilla?

Johanna Toivonen:
Minä toivoisin niin, mutta en ole ihan varma. Kyllä minä luulen, että usein valitettavasti opiskelijat tulevat kurssille aika tietämättöminä tai toiveikkaina. Odottavat vaan, että saavat mahdollisimman paljon irti siitä kurssista. Se on myös yksi asia, mihin varmaan voisi itsekin panostaa kurssin alussa vielä enemmän. Tehdä selkeämmiksi ne kaikki tavoitteet, joita kurssilla on. Opiskelijatkin ymmärtäisivät ne paremmin.

Marja Juhola:
Niin, itse olen miettinyt juurikin ehkä itsearvioinnin kannalta, myös yksi työkalu, ne tavoitteet ja kriteerit. Voi sitä kautta lähteä miettimään sitä omaa osaamista ja minne on päässyt. Oletko itsearviointia käyttänyt jollain tavalla?

Johanna Toivonen:
Vähän huonosti. Sitäkin voisin kyllä paljon enemmän käyttää. Se tekisi varmasti hyvää itse kullekin.

Marja Juhola:
Niin, aivan. Joillekin on hirveän helppoa. Joillekin taas todella hankalaa. Se on varmaan osittain myös semmoinen juttu, mitä pitää vähän opetella. Mainitsit tuossa aikaisemmin työelämälähtöisyyden tai sen, että opiskelijat ovat vähitellen hoksanneet, että tästä voisikin olla minulle joskus jotain hyötyä. Koetko sinä, että VST-opinnoissa, kansalaisopinnoissa voisi saada jotain siihen omaan työelämään ja sen kehittymiseen mahdollisesti?

Johanna Toivonen:
Joo. Varmasti ihan silleen yleisellä tasolla, tämmöistä ryhmäytymistä ja porukassa toimimista. Minäkin harrastan tosi paljon pari- ja ryhmätyöskentelyä. Semmoisia taitoja varmasti joo. Ja sisällöllisesti. Pyrin varsinkin jatkokursseillani siihen, että on myös omaan työ- tai opiskelualaan liittyviä. He saavat lukea artikkeleita ja kirjoittaa niistä referaatteja tai pitää pienen esitelmän omaan työhönsä tai alaansa liittyen. Sillä lailla yritän hyödyntää sitä, että he pääsisivät myös harjoittelemaan sellaisia taitoja, joista olisi varmasti hyötyä myös työelämässä. Yksi tärkeä minun mielestäni näillä vapaan sivistystyön kursseilla on myös, että sitä ei saisi ehkä korostaa liikaa. On ihmisiä, jotka eivät halua välttämättä kertoa työstään ja muusta. Ja minä aina sanon kurssin alussa, että tällä kurssilla saa valehdella. Voitte kaikki olla maailmankuuluja elokuvatähtiä tai mitä haluatte. Ei ole pakko kertoa siitä. Mutta moni haluaa. Se on ihan yllättävää, että miten mielellään kuitenkin halutaan kertoa omasta työstään, on sitten opiskeluala tai mikä tahansa erikoisala Kuitenkin mielellään pidetään niitä esitelmiä ja kerrotaan muillekin. Sillä lailla varmasti pystytään hyödyntämään myös työelämässä.

Marja Juhola:
Henkilökohtaistaminen on merkityksellisyyden lisäämisen kannalta varmaan opiskelijoille tärkeää. Pystyy sitä omaa juttuaan pohtimaan ja miettimään, että kuinka pystyy siitä vieraalla kielellä kertomaan. Kyllähän se tekee siitä helpommin muistettavaa ja mieleenpainuvampaa, kun se on jollain tavalla, ei välttämättä kaikki sisältö tietenkään, mutta ainakin osittain on mahdollisuus siihen, että pystyy siihen omaan asiaansa jollain tavalla keskittymään. Se on kyllä oikein hyvä. Kiitos Johanna Toivonen keskustelusta. Sinun kurssisi kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Jos tanskan alkeiskurssi lähtee käyntiin seuraavana lukuvuonna, tulenpa vaikka itsekin kurssillesi opiskelemaan tanskaa.

Johanna Toivonen:
Velkommen.