Äänimerkki-podcast: Mitä on vertaistuki?

Timo: Kuuntelet TSL:n Äänimerkki-podcastia. Tervetuloa kuuntelemaan Eväitä työn muutokseen koronakriisin jälkeen -hankkeen podcastia. Minä olen hankepäällikkö Timo Tiikkaja. 

Hanke on ESR-hanke, jonka päätoteuttaja on TSL. Osatoteuttajina Careeria ja JHL-opisto sekä sidosryhmäkumppaneina PAM, JHL ja SAK. Hanke kestää toukokuun 2023 loppuun saakka. 

Eväitä työn muutokseen koronakriisin jälkeen -hankkeen palvelut ja toimenpiteet kohdennetaan Helsinki-Vantaan lentokentän alueella toimiville yrityksille tai sinne palveluja tuottaville yrityksille ja niiden työntekijöille. Yhteishankkeessa vahvistetaan koko työyhteisön luottamusta selviytyä koronapandemian aiheuttamista vaikeuksista ja tuetaan yritysten elpymistä. Hankkeen palveluilla ja toimenpiteillä vahvistetaan muutoskyvykkyyttä ja osaamista sekä ylläpidetään työkykyä ja työhyvinvointia. 

Tämän ensimmäisen podcastin aiheena on vertaistuki. Tässä hankkeessa vertaistukea annetaan erityisesti hankealueella toimiville luottamushenkilöille ja esimiehille. 

Vertaistuki on kokemusten ja tuntemusten jakamista tasavertaisesti ja luottamuksellisesti samassa tilanteessa olevien ja olleiden henkilöiden kanssa. Vertaistuen antajaa ja saajaa yhdistää yhteinen kokemus. Vertaistukea voi antaa ja saada sekä ryhmässä että kahden keskeisissä tapaamisissa. Vertaistuki ei ole työnohjausta eikä mitenkään kilpaile terveydenhuollon ammattilaisten antaman tuen tai hoidon kanssa, se on syytä muistaa. 

Tässä ensimmäisessä podcastissa meillä on vieraana Sodexo Oy:n alueellinen työsuojeluvaltuutettu Sari Viljanen, tervetuloa mukaan Sari!

Sari: Kiitos! Kiitos Timo kun sain tulla.

Timo: Tosi kiva ensinnäkin nähdä sinua pitkästä aikaa, ennen kaikkea livenä, mutta sitten myös puhua tästä tärkeästä aiheesta. Haluatko Sari ensi alkuun kertoa hieman itsestäsi ja työstäsi hankealueella sekä muutaman sanan työnantajastasi Sodexosta?

Sari: Joo! Eli minä olen Sari Viljanen, asun Porissa ja Helsinki-Vantaan lentokentällä toimin Sodexo Oy:n lentokenttä- ja lentokonesiivoojien alueellisena työsuojeluvaltuutettuna. Sodexo Oy on työnantaja ja työntekijöitä meillä on semmoinen 1 300 ja yritys toimii toimitila-, ruoka-, ja kiinteistöpuolella.

Timo: Aivan. Eli te olette suhteellisen suuri toimija Suomessa.

Sari: No kyllä!

Timo: Aivan. Miten kauan olet tehnyt tätä luottamushenkilötyötä?

Sari: Apua! Yli 20 vuotta työsuojeluvaltuutettuna ja 2–3 vuotta varapääluottamusmiehenä MARAVA-puolella ja tänä vuonna tuli valittua sitten pääluottamusmieheksi alueella kaksi eli meillä on jaettuna Suomi kahteen osaan. Minä toimin Tampereelta Rovaniemelle ja toinen toimii Etelä-Suomessa. Työsuojelupuolella sitten taas toimialuelaajuus niin siitä voidaan rajata pois Helsinki, Espoo, Pohjois-Pohjanmaa ja Etelä-Savo niin loppu-Suomi on minun työsuojelualuettani. 

Timo: Eli olet tavallaan paljon haltijana maantieteellisesti

Sari: Maantieteellisesti kyllä ja aivan ihana, koska on niin erilaisia maakuntia, erilaisia toimipaikkoja, että mun mielestä tämä on antoisaa.

Timo: Aivan. Tietysti kun olet sekä työsuojeluvaltuutettu että pääluottamusmies, niin sinun työkenttäsi on laaja, jos ajatellaan tämmöistä PAMilaista kenttää. 

Sari: On kyllä.

Timo: Mikä on työsuojeluvaltuutetun tärkein tehtävä mielestäsi?

Sari: Tällä hetkellä varmaan tuo kuunteleminen ja sitten se, että kaikilla olisi siinä työyhteisössä hyvä olla ja jos ei ole, niin olisi uskallusta kertoa myös se, ettei ole hyvä olla. Työhyvinvointi on lähellä sydäntä. Silloin kun aloitin yli 20 vuotta sitten, niin työhyvinvoinnista ei puhuttu juurikaan mitään. Kun meni toimipaikkaan, niin pistettiin koneita käyttökieltoon tai tarkastettiin niitä laitteita ja koneita ja sitä, niin kuin työympäristöä. Nyt se on viime vuosina myös huomioinut nuo psykososiaaliset kuormitustekijät, mikä on minusta ensiarvoisen tärkeätä. 

Timo: Kyllähän se on sen työntekijän jaksamisen kannalta, että hän huolehtii omasta jaksamisesta, myös siitä psykososiaalisesta jaksamisesta. Eikä pelkästään, että ei ole pelkkiä ns. TULES-vaivoja, mitä huolehditaan. Millä tavalla työsuojeluvaltuutetun ja pääluottamusmiehen tehtävät eroavat toisistaan? Osaatko lyhyesti sanoa?

Sari: Osaan. Pääluottamusmiehelle kuuluu ne asiat, mitkä liittyvät rahaan eli tes:iin ja työsuojeluvaltuutettu hoitaa sen lopun. 

Timo: Aivan kyllä. Nythän kannattaa muistaa, että moni työsuojeluun liittyvä asiahan on lakisääteistä asiaa, jolloin tavallaan, sitten sillä tavallaan on myös paljon vartijana, että se lain henki tulee noudatettua siellä työpaikalla. Millä tavalla sinä huolehdit itse omasta työhyvinvoinnista?

Sari: Omasta työhyvinvoinnista pitää aika pitkälti huolen kaksi Batmania, 10- ja 7-vuotias, jotka saa mummoa aina vähän narutettua kaikkiin hommiin ja ovat aika usein mummolassa. Ne on ne viikonloput semmoisia, että sitten taas seuraavan viikon, vaikka on fyysisesti väsynyt vaikka leikkii ulkona tai rakentaa majaa, niin se antaa semmoista virkeyttä, että jaksaa sen seuraavan viikon. Ei ihan niin paljon heti mieti maanantaina, että ”Oi jospa ois taas perjantai.”

Timo: Aivan eli tavallaan lapsenlapsista tulee voimaa.

Sari: Kyllä ja onhan tietysti ystävät ja vertaistuki. Ne ovat kanssa sellaisia, mitkä auttavat jaksamaan.

Timo: Hienosti, mennäänpä aasinsillalla siihen vertaistukeen. Eli tällä kertaa tosiaan meillä on aiheena luottamushenkilön tuo ja myös vertaistuki. Koronapandemia on nyt reilut kaksi vuotta vaikuttanut lähes meidän kaikkien työelämään. Kerropas Sari millä tavalla se on vaikuttanut sinun työhösi?

Sari: Varmaan mikä tällä hetkellä tulee mieleen, että se työsuojelupuolella se työvelka on aika suuri, koska kaksi vuotta meni niin, ettei päästy toimipaikkoihin juurikaan käymään. Nyt on tämmöisiä lakisääteisiä työpaikkaselvityksiä tehtävä tavallista enemmän tähän kevääseen plus sitten syksyllä toinen satsi. Luulen, että se vaikutti ja ehkä se koronapandemia vaikutti myös siihen, että tuli nämä sähköiset kokouskutsut ja kokoukset ja ensi alkuun ne olivat, voisi sanoa suoraan, että pelottavia kun ei osannut. Tällä hetkellä Teams on ihan järkevä, kun minä asun Porissa ja Helsingissä, jos on joku kahden tunnin palaveri, niin ei ole järkeä lähteä matkustamaan, jos se vain Teamsilla onnistuu, niin se on tosi hyvä.

Timo: Eli sinäkin kuulut meihin satoihin tuhansiin, ketkä ottivat digiloikan tavallaan yhdessä yössä.

Sari: No joo ja tavallaan sitten kun se tuli niin uutena ja yllättävänä, niin se on semmoista vieläkin oppimista. Teamsista löytyy vieläkin niin paljon, mitä ei ole oppinut tai sisäistänyt.

Timo: Totta ja sitten on myös niin monta muuta välinettä kuin Teams, missä voidaan pitää kokousta. On Zoom ja monta muuta eli sillä tavalla kaiken haltuun ottaminen on vienyt varmasti aikaa meiltä, mutta mielenkiintoa ja tietysti sillä tavalla, jos ajatellaan työhyvinvointia, kun se vähentää matkustamista. Sillä tavalla lisää työhyvinvointia. Millä tavalla sitten kun se kiertäminen siellä työpaikalla jäi vähemmäksi korona-aikana, niin millä tavalla työtekijöiden tapaaminen tai yhteydenotto. Vähentyikö ne jollakin tavalla, ottiko työntekijät yhteyttä sinuun yhtä aktiivisesti vai tapahtuiko siinä joku muutos?

Sari: No siis yhteydenottoja tuli, mutta ne olivat semmoisia, että oli aina joku asia eli mentiin asiapohjalta. Sitä ruvettiin sitten selvittämään tai haluttiin vain purkaa omaa pahaa oloa. Nyt kun on päässyt taas käymään noilla toimipaikoilla, niin sieltä tulee positiivisiakin asioita ja juurikin se, että ”Aijaa, sä olitkin tuon näköinen. Meillä ois tässä tämmöistä.” Se jäi semmoiseksi yksipuoliseksi, eli jos työntekijä ei ottanut yhteyttä, niin työsuojeluvaltuutetulla ei ollut mitään keinoja pitää yhteyttä.

Timo: Aivan eli tästä voin ajatella sillä tavalla, että silloin kun luottamushenkilö vierailee toimipaikoissa ja tekee työpaikkakäyntejä, niin aina nousee asioita yleiselläkin tasolla. Sitten kun koronapandemia tuli niin työntekijät soitti sulle tietyn asian takia.

Sari: Kyllä juurikin näin ja nyt se on tosi hieno huomata, että nyt kun on päässyt käymään niissä toimipaikoissa, niin tuntuu, että ne ihmiset erilailla odottaa sinua kuin ennen koronapandemia. Silloin tuntui, että sinä olit semmoinen vähän niin kuin välttämätön paha, kun ilmoittelit, että sopiiko tulla käymään. Nyt se on semmoista, että ”Joo, kiva, hienoo! Me odotetaan sua.” Ei välttämättä vaikeita asioita, mutta asioita yleensäkin. He ottavat paljon helpommin asioita esille.

Timo: Eli tästäkin voidaan päätellä, että nyt kun ihmiset näkevät taas kasvokkain, niin tavallaan luottamushenkilökin on enemmän kuin tervetullut sinne toimipaikkaan ja halutaan tutustua ja kysellä asioista enemmän.

Sari: Kyllä ja kun kasvot on nähnyt, niin on monelta kuullut, että on helpompi ottaa yhteyttä, kun on fyysisesti ollut paikalla ja nähnyt, että ”Aijaa tuon näköinen.” Ei se olekaan ihan niin pelottava kuin pelkkä nimi siellä seinällä ”Sari Viljanen, alueellinen työsuojeluvaltuutettu.”

Timo: Aivan ja onhan se ihan selvä asia, kun tiedät ja olet ihmisen nähnyt. Yhteydenotto on helpompi ja pystyy kysymään omasta mielestään ehkä vaikeampiakin asioita, kun hieman tuntee sitä luottamushenkilöä.

Sari: Kyllä, näin on.

Timo: Me vähän puhuttiin siitä, että työntekijät ottivat yksittäisissä asioissa yhteyttä, vaikka liittyen ehkä lomautuksiin ynnä muihin tämmöisiin asioihin, mutta oliko työntekijöiden tarpeet muuten olleet tämän koronapandemian aikana erilaisia näissä yhteydenotoissa?

Sari: Siellä ei noussut mitään semmoista, että minä olisin huomannut, että ne ovat mitenkään erilaisia. Ne pyöri niiden muutamien asioiden ympärillä ne yhteydenotot. Ennen koronapandemiaa niitä asioita oli satoja, mitä kysyttiin ja soitettiin, mutta aika pitkälti se kulminoitui irtisanomisiin, jaksamiseen ja henkilöstöresurssointiin, lomautuksiin. Ne olivat semmoiset yleisimmät.

Timo: Todella konkreettisia asioita ihmisen, työntekijän työelämässä. Tämän podcastin aiheena on vertaistuki. Mitä se on Sari sinulle merkinnyt?

Sari: Tosi paljon ja se on auttanut jaksamaan eli on ollut semmoisia kahden keskeisiä, missä on tullut kaikki mitä on hiukankin ollut eli sydämen kyllyydestä suu puhuu. Sitten tämä ryhmä, mitä meillä on, niin siinä me olemme päässeet alkuun eli meillä on ollut ensimmäinen. Minä odotan siltäkin paljon, koska siinä on nyt toisesta yrityksestä myös luottamushenkilöt, niin toivoisin, että me pystyisimme jakamaan niitä semmoisia millä tavalla me olemme saaneet jotain eteenpäin ja onnistumaan ja paranemaan, mutta myös me saisimme jotain sieltä meidän yritykseemme, mitä voisin viedä eteenpäin. Jos näin voisimme kokeilla ja toimia. Minä siis odotan tosi tosi innolla sitä, meillä on niin hyvä porukka siinä, meitä on neljä.

Timo: Todella mukava kuulla. Tuossahan tavallaan voisi ajatella sillä tavalla, niin kuin se vahvuus on esimerkiksi hyvien käytännöiden jakaminen, tämä onnistuu meillä, onnistuisiko tämä teillä. Se tavallaan luo juuri sellaista ja myös ehkä yhteisöllisyyttä, koska tämän hankkeen yhtenä tavoitteena on parantaa hankealueella toimivien luottamushenkilöiden yhteistyötä ja verkostoitumista.

Sari: Joo ja tästä nyt olemmekin varmaan muutaman sanan vaihtaneet, että jos saisimme meidän neljän kesken sitten kun tämä hanke loppuu tai vaikka hankkeen aikana, niin tämmöinen Whatsapp-ryhmä. Voi olla, että siihen haluaisimme muitakin toimijoita sieltä alueelta mukaan. Tämä on varmaan se meidän ensi kerran juttu, mistä keskustellaan sitten.

Timo: Joo, siellä ryhmässä sitten. Kyllähän se varmaan tahtotila olisi, että lentokentän alueella toimivat luottamushenkilöt tutustuisivat toisiinsa ja sitä kautta yhteydenoton kynnys olisi matalampi ja jos saisi kasvot niille nimille, niin se olisi hyvä asia.

Sari: Joo ja luulen, että ne kasvot juurikin on siinä se, mitä ei itse ajattele, että oli tosi kiva nähdä siellä kamera päällä, niin kuin ”Aa tuon näköinen!” Siitä tulee vähän semmoinen, niin kuin olisimme jo parempia tuttuja, kun olemme siellä kasvotusten. Ei ole pelkästään se pieni pyöreä kasvon kuva. Ollaan ihan livekameralla. Aina ei tietysti voi tukka olla hyvin tai ripsi hyvin, mutta tähän päivään olen panostanut!

Timo: Kyllä Sari ja se nähdään täällä. Tulette näkemään kuvia ja kuulijoille tiedoksi, että nämä luottamushenkilöiden vertaistukiohjaukset niin yksilö kuin ryhmässä toteutetaan Teamsin välityksellä. Ne ovat noin keskimäärin kerran kuukaudessa. Osa tätä vertaistuen periaatetta on tietty säännönmukaisuus ja pyritään pitämään siitä kiinni, että ne ovat kerran kuussa ne tapaamiset. Kaikki asiathan aina lähtee siitä ohjattavan tarpeesta, jos vaikka minulla ja sinulla, Sari on vertaistukitapaaminen, niin kaikkihan lähtee siitä, että mitä sinä haluat sanoa, mitä sinulle kuuluu. Onko sinun helppo tuoda niitä asioita esille?

Sari: Äärettömän helppo. Heti silloin, jos minä luotan ihmiseen ja luotan siihen ryhmään ja kun ollaan sovittu näissä molemmissa yksilö että ryhmässä, että ne ovat luottamuksellisia, niin niiden suurin anti itselleen on se, että saa purkaa sen kaiken mitä itsellä on ja voi luottaa siihen, että sitä ei tarvitse lukea aamulehdestä tai Helsingin Sanomista seuraavana päivänä. Ja kyllä mä puhun paljon vai oletko Timo eri mieltä?

Timo: Ei Sari, olen samaa mieltä. Sinä puhut ihanan paljon ja nyt tietysti kuulijoille täsmennyksenä, että minä ja Sari pidämme keskenämme vertaistukiohjauksia eli minä olen tavallaan ohjaajan roolissa ja Sari on ohjattavan roolissa. Sitä kautta olemme tutustuneet tässä hankkeen aikana ja yhteistyömme on ollut todella mukavaa ja se luottamus on kaiken A ja O. 

Sari: Komppaan.

Timo: Kyllä ja näin ohjaajanakin, niin minäkin saan niistä puolentoistatunnin sessioista, se on todella paljon, koska toimin myös hankepäällikkönä ja myös TSL:ssä luottamushenkilön roolissa jolloin on luontevaa, että minä annan sitä vertaistukea, koska kamppailen ihan samojen asioiden äärellä kuin sinä siellä omassa työyhteisössä ja minä omassa työyhteisössä. Vielä haluaisin kysyä sitä, että miksi se on tärkeää, että luottamushenkilö antaa luottamushenkilölle vertaistukea?

Sari: Siinä ehkä toinen luottamushenkilö ymmärtää sen, että millaisien asioiden, millaisia paineita niiden asioiden käsittelyssä on. Se ei ole sitä, että mulla on nyt työvuorolistassa 6–14.30 siinä oli jotain mulla, vaan kun nämä asiat kuitenkin koskettavat, mitä siellä käsitellään. Ne voivat koskettaa suurtakin työntekijäjoukkoa, niin silloin se toinen luottamushenkilö ymmärtää, ettei se ole pelkästään sitä sinun omaa mututuntumaa ja sen, että sinä niin kuin itseäsi mietit, vaan sinä mietit sitä joukkoa. Hän pystyy, niin kuin tavallaan samaistumaan siihen ja antamaan sitä vertaistukea juurikin niin. 

Timo: Todella allekirjoitan tuon. Koen, että se on juuri tällä tavalla. Me hetki tuossa puhuttiin siitä lisäarvosta, mitä ne muitten yrityksien luottamushenkilöt antaa siihen vertaistukeen. Koetko sinä sen, että se on myös vahva oppimisen paikka?

Sari: Kyllä, koska jos ihminen ei ole koskaan ollut ryhmävertaistuessa tai osallistunut semmoiseen tai yleensäkään vertaistuessa. Hän ei välttämättä tiedä, mikä se vertaistuki on. Kyllä me kaikki opimme siitä jotain, me olemme kaikki niin erilaisia, otamme kaikki erilaisesti asioita.

Timo: Koetko sinä, että siellä vertaistukiryhmässä, oli se yksilö- tai ryhmäohjaus sinä voit olla täysin oma itsesi? Se hurmaava Sari Viljanen.

Sari: Kyllä! Yleensä olen kaltaiseni. En muista, että minä oikein paljon esittäisin. Joku tykkää, joku ei, mutta minä olen oma itseni. Olen naurava, äänekäs, ehkä joskus vähän huonoa huumorintajuakin, mutta huumorintajua kumminkin.

Timo: Aivan, se on ihan totta. Luottamushenkilöntyötähän tehdään hyvin suurilta osin omalla persoonalla.

Sari: Joo, se on tullut esiin kyllä monesti. Olen kuullut, että olen helposti lähestyttävä. En ole vakava, yleensä kasvot ovat aina hymyssä. On tietysti semmoisia päiviä, ettei paljoa hymyilytä, mutta sitten minä en mene toimipaikkaan. Itsekin ehkä helpoiten lähestyisin sitä, ketä hymyilee, ketä tervehtii, ketä kuuntelee mua. Antaa minulle sen tunteen, että olen paikalla. 

Timo: Aivan joo. Luottamushenkilön työssä on tärkeää tehdä se työ näkyväksi. Sitä voi tehdä näkyväksi monella tavalla. Mikä on sinun mielestä paras tapa tehdä luottamushenkilön työtä näkyväksi?

Sari: Tätä täytyy oikein miettiä. Siis toimipaikoilla käynti. Ihmisten kanssa tai työntekijöiden kanssa puhuminen ja sitten kertoa heille, että jos he ovat tuoneet jotain asioita, niin kertoa heille miten olet vienyt asiaa eteenpäin ja missä vaiheessa. Mielestäni kaikista tärkeintä on se, että vastaan, mä vastaan niihin sähköposteihin, tekstiviesteihin, puheluihin, jos en pysty heti, niin aina on se toinen hetki, milloin varmasti otan yhteyttä. Se on semmoista, ennen sanottiin, että on luottamusmies, mä sanon, että se on semmoista luottoa eli niille työntekijöille pitää syntyä semmoinen tunne, että tuohon ihmiseen voi luottaa. Mä unohdin jo sen kysymyksen, niin jatketaan seuraavaan.

Timo: Kiitos Sari ja tähän on oikeastaan aika hyvä lopettaa, koska kysymyshän on luottamuksesta. Sananmukaisesti luottamushenkilö, luottamusmies, mitä sanaa haluaakaan käyttää, niin kaikissa on kysymys luottamuksesta. Kiitos Sari, että tulit tähän podcastiin vieraaksi ja kuulijoille oikein mukavaa päivänjatkoa.

Sari: Kiitos kaikille, moikka!