Äänimerkki-podcast: Miun polkuni

Niina: Tervetuloa. Löydä polkusi -hankkeen podcastin pariin. Kuuntelet TSL:n Äänimerkki-podcastia. Löydä polkusi -hanke on alkanut 1.4.2021 ja päättyy 31.8.2022. Sidosryhminä tässä hankkeessa on SAK, PAM, JHL, SAKKI ry, Saimaan ammattiopisto Sampo, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK, STEP-koulutus Ruokolahti sekä Lappeenrannan ja Imatran ohjaamot. Löydä polkusi -hanke on ESR-rahoitteinen hanke. Tässä hankkeen kohderyhmänä on 16–25-vuotiaat eteläkarjalaiset nuoret. Minä olen Niina Sahlberg ja toimin hankepäällikkönä ja hankkeessa työskentelee myös vertaistukitoiminnan ohjaajana Hanne Silvennoinen. Tässä podcastissa kuullaan nuorten ajatuksia opiskelusta ja työelämästä ja keskustelussa on mukana myös työelämäpuolen edustaja. Ja haluaisinkin kuulla että ketä meitä täällä on tänään keskustelemassa.

Mimmi: Minä oon Mimmi Lindström, ysiluokalla Lauritsalan koulussa. 16-vuotias ja kuulun nuorisovaltuustoon täällä Lappeenrannassa.

Minni: Minä oon Minni Kupiainen, minä oon kans 16 ja Lauritsalan koulusta ja minä oon kanssa tuolla Lappeenrannan Nuvassa.

Sanna: Ja minä oon Sanna Koskenranta. Iän varmaan saa jättää sanomatta tässä kohtaa. Edustan tässä nyt sitten tätä työelämäpuolta. Oon JHL:n eli Julkisten ja hyvinvointialojen liiton aluepäällikkönä täällä Kaakkois-Suomessa.

Niina: Mitenkäs haluatko Sanna kertoa vähän sun taustasta tai että mitenkä oot niin kuin..

Sanna: Sellaisia valintoja olen tehnyt itse aikanaan.

Niina: Niin, kyllä!

Sanna: No minä oon tehnyt itse aikanaan sellaisen valinnan, että 9,1 keskiarvolla hain ammattikouluun autopuolelle ja kävin kaksoistutkinnon silloin täällä Lappeenrannassa. Valmistuin ylioppilaaksi ja ajoneuvoasentajaksi ja sitten minä olen lähtenyt opiskelemaan ammattikorkeaan yhteisöpedagogiksi ja käynyt sitten myöhemmin vielä ylemmän AMK:in. Eli niin kuin sanottu niin valintoja voi tehdä aina uudelleen, mutta täytyy sanoa että se ensimmäinen valinta ei kyllä kaduta yhtään että oli oikein hyvä alku työelämälle aloittaa sieltä autokorjaamolta maahantuontikeskuksesta tuolta Raiposta ja päästä ihan oikeisiin töihin heti valmistuttua.

Niina: Hienoa. Tervetuloa mukaan ja ihanaa kun olette täällä meidän kanssa ja voidaan aloittaa silleen, että mä heittelen täältä muutaman sanan ja kertokaa ihan mitä tämä sana tuo mieleen. Mitä ensimmäisenä herättää sana: tulevaisuus.

Minni: Mietityttää.

Mimmi: Ahdistaa.

Sanna: Toiveikas.

Niina: Entäpäs motivaatio.

Sanna: Joskus hukassa.

Niina: Kyllä.

Sanna: Aamuisin hukassa.

Minni: Ehkä se että on tosi tärkeää, että olisi sitä motivaatiota niin kuin muutakin kuin se esimerkiksi koulun antama että semmoinen pakko. Se sisäinen oma motivaatio olisi tosi tärkeää.

Mimmi: Sitten se, että löytää jonkun kohteen, johon suunnata se motivaatio että on joku tavoite ja siitä saa sen motivaation päästä siihen tavoitteeseen.

Niina: Kyllä, tosi hyviä ajatuksia. Entäpä jatko-opiskelu.

Minni: No jännittää vähän. Miettii, että valitsiko oikein ja olisiko pitänyt ottaa joku toinen. Aika iso asia kuitenkin.

Mimmi: Täällä on Lappeenrannassa silleen hyvä tilanne, että on paljon paikkoja, joihin saa hakeutua jatko-opiskelemaan, mutta kyllä se on silti stressaavaa, että vaikka onkin sellainen kirjo niin ei välttämättä löydä sitä just oikeata itelle, mikä voi sit olla vaikka muualla päin Suomea, mutta ei välttämättä pääse muuttaa sinne tai joku muu tällainen taustasyy niin silleen kyllä stressaava.

Sanna: Tähän voisi sanoa että kannattaa aina ja lohduttaa ehkä tässä vaiheessa pohtivia, että aina voi valita myöhemmin myös uudelleen. Elämä on semmoinen oppimisen mittainen polku ja itsekin olen tehnyt valintoja myöhemmin uudelleen. Ei haittaa jos ei ensimmäisellä kerralla löydä sitä just oikeata, että sen voi löytää joskus myöhemmikin.

Niina: Kyllä vaan. Ja entäpä työelämän pelisäännöt.

Mimmi: Erittäin tärkeät.

Sanna: Tutut.

Minni: Tuntemattomat.

Niina: Hienoa. Tuossa olikin vähän puhetta, että te ootte Nuvassa mukana. Haluatteko kertoa mikä on Nuva?

Mimmi: Eli jokaisella, lähes tulkoon jokaisella kunnalla on tällainen oma nuorisovaltuusto, joka sitten on tällainen kunnan päättäjäelin, johon sitten otetaan yhteyttä kun tarvitaan nuorten mielipiteitä tai lausuntoja tai mitä ikinä. Ja just niin kun saadaan lautakuntapaikkoja ja muuten tuodaan nuorten ääniä alueelta esille.

Niina: Te ootte molemmat tässä aktiivisesti mukana. Miten kauan olette olleet Nuvassa?

Mimmi: Tämä on minun toinen kausi eli kolmas vuosi ja oon tällä hetkellä nuorisovaltuuston sihteeri.

Minni: Tämä on minulle eka kausi. Joulukuusta lähtien ollut mukana.

Niina: Kuulostaa hienolta ja Sannallakin oli tietämystä Nuvasta.

Sanna: No on on tietämystä kun on saanut seurata läheltä näitä nuvalaisia. Oon ollut itsekin itse asiassa kummivaltuutettuna nuorisovaltuustolle, mutta täytyy sanoa että se on kyllä päätöksenteon suuri rikkaus, että nuorten ääni kuuluu ja että nuoret pääsee oikeasti kokemaan että asioihin voi vaikuttaa ja sillä tavalla tulee tietenkin hyviä päätöksiä että kuunnellaan monia eri tahoja.

Niina: Kyllä. Mites onko teillä jotain muita harrastuksia tai semmoista vapaa-ajan toimintaa?

Mimmi: No minä soitan neljää eri kieli-instrumenttia ja sitten maalaan ja piirrän ja sen sellaista.

Minni: Minä pelaan jalkapalloa ja sitten minä myös valmennan siinä nuorempia tyttöjä.

Niina: Vau! Tosi hienoja harrastuksia. Mites Sanna, mitä sä tykkäät tehdä vapaa-ajalla?

Sanna: Sanna harrastaa vähän tällaista vaikuttamistyötä myös vapaa-ajalla, mutta nyt oon innostunut myös juoksemisesta. Se tasapainottaa kivasti kokouksissa istumista.

Niina: Kyllä. Oletteko huomannut harrastuksista tai niiden kautta jotakin hyötyjä tai oletteko ajatellut, että siitä voisi olla jotain hyötyä vaikka tulevaan työhön joidenkin taitojen vahvuuksien osalta?

Minni: No itse kun siinä nuorempia tyttöjä valmennan niin siinä tulee tosi paljon semmoista hyvää kokemusta ohjaamisesta ja kaikesta sellaisesta.

Mimmi: No minä oon Nuvan toiminnassa mukana sekä Nuva ry:ssä jäsenenä ja koen, että siinä on tosi paljon sellaista, miten saadaan ryhmä kokoon, ryhmän ohjausta sekä sellaista vaikuttamistoimintaa. Siitä on varmasti tosi paljon hyötyä.

Sanna: Jos saa kannustaa, niin muistakaa aina kun teette työhakemuksia mainita kaikki tuo arvokas kokemus. Siitä on ihan varmasti hyötyä työnhaussa, kun kertoo vaan miten paljon on tehnyt ja miten paljon osaa. Se on siis äärimmäisen tärkeätä osaamista tänä päivänä, ryhmäohjaamisen taidot työyhteisöissä, mutta myös tietenkin jatko-opinnoissa. Omaakin kokemusta on siitä, kun toimii yli kymmenen vuotta kansantanssiryhmän ohjaajana niin kyllä sitten kun lähtee opiskelemaan niin siitä voi olla sitten hyötyä myös siellä, että saa esimerkiksi hyväksilukuja tai opintokokonaisuuksiin sisältöä sitten niistä. Se on äärimmäisen arvokasta myös tuo harrastustoiminnan näkyväksi tekeminen. Sieltä oppii äärimmäisen paljon.

Niina: Vielä palataan tuohon Nuvan toimintaan. Mitä siellä on konkreettisesti tehty tai mitä on jäänyt mieleen siitä toiminnasta?

Mimmi: Me kirjoitetaan tällaisia lausuntoja mistä tulee yleensä joltain tahoilta tai kaupunginlohkolta sellainen lausuntopyyntö. Ja niistä ehkä isoimmat on ollut toi uusi jäähalli, niin sen sijoitus että tuleeko se tuohon kaupungin melkein keskustan alueelle vai sitten kisapuistoon ja siitä tuli sellainen ehkä koko kauden isoin juttu. Sitten toiset on ollut toi alle 24-vuotiaille ilmainen ehkäisy. Se oli kans tosi iso juttu ja siinä tuli ehdottomasti se sellainen että nyt oikeasti päästään vaikuttaa ja se oli tosi siistiä.

Niina: Hyvä, hienoa. Tuossa aikaisemmin vähän oli puhetta työllistymisestä ja että se herättää myös huolta. Mites teillä niin kuin vaikka TET-paikkojen saaminen? Onko se ollut tässä viime vuosina hankalampaa tai oletteko huomanneet mitään haasteita vai onko se ollut ihan helppoa?

Mimmi: Meillä oli syksyllä kahden viikon TET-jakso meidän koulussa. Ja kyllä niin ku kuuli että oli tosi vaikeaa löytää paikkaa, että missään ei ollut oikein vapaana, kun jollain toisella koululla oli vissiin samaan aikaan, niin se vielä vähän vähensi niitä paikkoja, mutta minä pääsin onnekkaana suhteilla TET-paikalle niin minulla oli sillain tosi helppo, mutta mitä kuulin niin oli tosi vaikeeta.

Minni: Joo ja meillähän aikaisemmat TET:it oli peruttu koronan takia, että sitten vasta ysillä päästiin. Itse pääsin ekalla ekaan paikkaan mihin halusin, mutta just kuuli sitä, että kaikki ei päässyt.

Niina: Joo. Mites tämä huoli työllistymisestä on näkynyt JHL:n puolella?

Sanna: No ehkä tässä heijastuu varmaan sellainen niin kuin työelämän kiire taustalla, että kun tulee harjoittelijoita tai TET-jaksolaisia niin siellähän pitää tietenkin työpaikalla olla aikaa ohjata ja kertoa työelämästä ja monella työpaikalla se kiire on sellaista, että sitä ehkä ei oteta niin paljon harjoittelijoita kuin olisi tarpeen ottaa. Eihän sitä kokemusta työelämästä saa muuten kuin olemalla siellä työelämässä, mutta sitten taas työllistymisen osalta haluaisin kuitenkin rohkaista, että meillähän on monilla aloilla tällä hetkellä jopa työvoimapulaa. Puhutaan julkisella alalla siitä, että tulevien vuosien aikana kolmannes eläköityy ja tiedetään, että meillä nuorten ikäluokkien koko pienenee. Eli työtä on kyllä varmasti tarjolla monilla aloilla, että sellaista pelkoa nyt varmaan tällä hetkellä ei ole että työpaikkoja ei löytyisi.

Niina: Kyllä. Tilanne silla lailla elää koko ajan. Onkos muuten tämä korona-aika vaikuttanut teidän suunnitelmiin vaikkapa jatko-opinnoista? Onko sillä ollut jotain merkitystä vai onko teillä samat suunnitelmat joka tapauksessa pysyneet?

Mimmi: No mitenkään radikaalisti niin en näe, että olisi vaikuttanut. Mutta kaikki tällaiset tutustumiset vaikka jatko-opiskelupaikkoihin, niin on joko muuttunut etäyhteyksiin, että sitten katsotaan luokassa sellainen videopätkä. Ei päästä sinne paikan päälle kuulemaan vaikka opiskelijoilta, että millaista se on, niin se on kyllä sellainen mitä olisi jäänyt kaipaamaan, että pääsee ihan face to face kuulemaan ja tutustumaan niihin paikkoihin.

Minni: Joo vähän oli jännä, kun piti hakea kouluun, missä ei ole ikinä käynyt. Minä en edes tiedä kunnolla missä se sijaitsee. Ja ei pysty siellä käymäänkään nyt tämän koronan takia. Se vähän vaikeuttaa, mutta ei ole mitenkään muuttanut sitä suunnitelmia.

Niina: Kyllä. Onko JHL:n puolella näkynyt jotenkin tämmöistä tai kuulunut ajatuksia alan vaihdoista tai jotenkin siitä, että muuttaisi mihin suuntautuu?

Sanna: No meillä tietysti ei ole paljon pystynyt tätä työtä meidän jäsenet tekemään etänä juurikaan, että jos olet töissä vaikka lastenhoitajana päiväkodissa niin siellä työt jatkuu ihan normaalisti tai siistijänä tai ruokapalvelussa esimerkiksi, mutta täytyy tietysti sanoa, että kyllähän se on ollut tietenkin kuormittavaa, että tämä etäaika on tehnyt sen ja sitten tietysti on siinä ihan hienot piirteet tai sellaiset niin kuin uudenlaiset piirteetkin että niin kuin tekin kuvasitte tässä, että onhan siinä ollut myös mahdollisuuksia toiset pystyy hyvinkin opiskelemaan. Meillä on ollut tuossa meidän aluetoimistolla kahdeksan kuukautta harjoittelija, joka on ollut pääasiassa etänä ja on ollut hieno huomata miten voi etänäkin päästä osaksi työyhteisöä ja tehdä ihan tuloksellista työtä vaikka ei ole paikan päällä ollutkaan. Täytyy sanoa itsekin, että meillä tällä viikolla alkoi vasta normaalit toimistotyöt. Minä olen tullut vuosi sitten helmikuussa aluepäälliköksi ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun toimisto avasi ovensa maanantaina, että näin pitkään sai olla uudessa työyhteisössä pelkästään etänä.

Niina: Kiitos, että olitte mukana Minni Kupiainen, Mimmi Lindström ja Sanna Koskenranta. Ja kiitos myös kuuntelijoille. Ja äänittäjänä tänään ollut Teemu Asumaa ja mukana myös Hanne Silvennoinen. Jatkamme keskustelua näistä aiheista toisessa jaksossa.