Äänimerkki-podcast: Opettaja, mikä on sinun roolisi kestävässä yhteiskunnassa?

Marja Juhola: Tervetuloa kuuntelemaan Äänimerkki-podcastia. Minun nimeni on Marja Juhola, ja tänään olemme liikkeellä kestävyysasioissa. Vieraakseni olen saanut Pirjo Aunesluoman Kaukametsän opistosta. Tervetuloa Pirjo.

Pirjo Aunesluoma: Kiitoksia.

Marja Juhola: Joo ja siis aiheena meillä siis tosissaan tänään kestävä kehitys, kestävä tulevaisuus, ekososiaalinen sivistys ja kaikkiin näihin isoihin asioihin liittyvät jutut ja erityisesti tietenkin sieltä vapaan sivistystyön ja koulutuksen, aikuiskoulutuksen näkökulmasta. Ihan tähän alkuun, Pirjo, kerrotko, että minkälainen opettaja sinä olet, mitä olet opettanut ja minkälaisten opiskelijoitten kanssa?

Pirjo Aunesluoma: No siis mähän olen koulutukseltani kasvatustieteen maisteri. Aikuiskasvatus on ollu mun pääaine yliopistolla. Ja mä olen myös laulunopettaja. Ja täällä Kaukametsä-opistossa minä oon ollu sekä yhteiskunnallisten aineitten suunnittelijaopettaja että nyt sitten viimeset vuodet musiikin päätoiminen opettaja. Ja etupäässä oon opettanu yksinlaulua, lauluryhmiä ja tän tyyppisiä juttuja. Ja siis se, minkä takia mä varmaan tässä podcastissa oon mukana, on se, että mä oon myös meiän opiston kestävän kehityksen koordinaattori, elikä kestävyysasiat on mulle aika tälleen sydäntä lähellä.

Marja Juhola: Kiva, joo, mahtavaa. Kiitos, että pääsit mukaan. Mutta hei, alotetaanko vaikka siitä ekososiaalisesta sivistyksestä? Siitä on paljon puhuttu viimesten vuosien aikana ja varsinkin täällä vapaan sivistystyön kentällä, mutta varmasti muuallakin, mut kerrotko meille ensin, että mitä se oikein tarkottaa? Mitenkä sä sen tulkitset ja ymmärrät?

Pirjo Aunesluoma: No siis ekososiaalinen sivistys, sehän tarkottaa tämmöstä sivistynyttä ihmistä, joka on vastuullinen ja kohtuullinen, ja sitten se tavallaan toimitaan systeemisesti ihmisten kanssa. On tavallaan ekologisuus on siinä se juttu, mutta kuitenkin vapaan sivistystyön kentällä me lähestytään sitä enemmän sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kautta. Että kuinka me pystytään oleen vastuullisia ja toimimaan kohtuullisesti, kuluttamaan kohtuullisesti muun muassa luonnonvaroja ja täntyyppisesti. Että siinä tavallaan se tärkeysjärjestys on se, että ensiks mietitään ekologisia näkökulmia ja asioita ja sitten vasta kolmantena mietitään sitten tämmösiin taloudellisiin näkökulmiin juttuja. Ja vapaan sivistystyön roolihan siinä on sitten nimenomaan se sivistäminen, että pystytään sivistämään ihmisiä ja tiedostamaan se, et kuinka tärkeellä asialla ollaan tässä.

Marja Juhola: Joo. Jos saan napata kiinni tohon sanaan kohtuullisuus, koska se on musta kauheen mielenkiintonen ajatus ja hirveen tärkee juttu, kun aattelee, minkälaises yhteiskunnas me tällä hetkellä eletään. Ja juuri se sen asian tiedostaminen ja näin. Niin minkälaisia... Tai et koetko sä, et sä itse ajattelet tällä tavalla kohtuullisesti tai et se on sulle itsellesi tärkeä jotenkin tämmönen ohjenuora? Ja voisitko sä antaa jotain vinkkejä, et mitenkä voisi joku lähteä tiedostamisen tielle, että on jollain tavalla ymmärtää tai muuttaa ehkä ajattelutapaansa jollain tavalla kuluttamisen suhteen esimerkiksi?

Pirjo Aunesluoma: Joo, siis ehottomasti. Siis ja kansalaisopistothan on nimenomaan tämän alueen, voi sanoa, että asiantuntijoita. Esimerkiks käsityökursseilla, niin siellähän on hyvinkin tehdään kierrätys- ja tuunaussysteemejä. Itte koen, että toimin vastuullisesti kuluttaen ja kohtuullisesti kuluttaen. Että pyrin kävelemään esimerkiks hyvin paljon työmatkoja ja kulutan tosi vähän ja sillä lailla. Mutta kansalaisopiston rooli on hyvinkin merkittävä tässä näin, ja sehän tulee vapaan sivistystyön laista ihan tämä kestävyysnäkökohdat, että meiän tehtävänä on ajaa näitä asioita.

Marja Juhola: Joo. Elikkä semmosena oppilaitosmuotona se on tärkeä osa meidän toimintaa. Mut jos mennään vähän niin sanotusti alaspäin ja mietitään sitä yksittäistä opettajaa esimerkiksi tai sitä opettajajoukkoa jossain tietyssä opistossa esimerkiksi, niin mitenkä sä näät sen roolin, joka opettajalla voisi olla tän tiedostamisen lisäämiseksi tai sen ihmisten ajattelun tai ajattelutavan muokkaamiseksi tai vaihtamiseksi?

Pirjo Aunesluoma: No siis ehottomasti sehän lähtee tästä kansalaisopiston toimintakulttuurista, elikä se lähtee sieltä johdosta liikkeelle. Et sen johdon pitää olla sitoutunu tän tyyppisiin asioihin ja mahdollistaa koulutussysteemit opettajille. Elikä että opettajat pääsee osallistumaan tän tyyppisiin koulutuksiin. Ja sitten tietenkin eri ainealueilla nämähän toteutuu hyvin eri tavalla. Niin ku esimerkiks musiikissa, mitä mä nyt opetan musiikkia, niin siinä on se sosiaalisuus ja tämmönen henkinen kasvu hyvinkin merkittävä. Samaten joogassa, sehän lähtee minuudesta ja siitä henkisestä kasvusta ja tän tyyppisistä jutuista. Ruokakursseilla sitten taas on hyvinkin merkittävinä jäteasiat ja satokausivihannekset ynnä muuta, terveysasiat ja tän tyyppiset. Liikunnassa samoin terveysasiat. Ja elikä että tavallaan että joka ainealueella toteutuu eri tavalla se ekososiaalisuus. Mutta että se tämä pää, niinku se ekososiaalisuuden käsite, ni se on siellä kaikkien meiän tavallaan taustalla. Mutta se, että se ei voi olla opettajuudessa mukana, mikäli opiston toimintakulttuuri ei tue sitä. Sen takia se hallinnon ja johdon ja johtamisen merkitys on hyvin ratkaseva tässä.

Marja Juhola: Tuo on tosi tärkee pointti kyllä tuo, että se vaatii sen koko opiston jotenkin mukana olemista siinä hommassa. Palaan vielä tuohon, kun mainitsit ton kierrätysmateriaalit ja ruokakursseilla, et mitenkä mietitään, et mitä raaka-aineita käytetään. Ne on jotenkin, ku aattelee, varmaan ehkä asiakkaankin näkökulmasta, tosi sellasia helppoja, yksittäisiä juttuja, mitä pystyy tekee. Mut sit sä aikasemmin mainitsit ton kulttuurisen ja sosiaalisen, ekososiaalisen tai kestävyyden ja näin. Ja nekin on tärkeitä juttuja, mut sit mä mietin, että luulet sä, et meidän kursseilla opettajat kertoo näistä asioista? Juurikin tää kulttuurinen ja sosiaalinen, et onko ne semmoset jutut, et asiakkaat tiedostaa, et tästä on tässä myös kyse, että sen jonkun joogan lisäksi tässä on myös jotain muuta, mihin vois kiinnittää huomiota?

Pirjo Aunesluoma: Meillä meiän opistossa ainakin päätoimiset opettajat tietää hyvinkin, mutta sitten just jos aatellaan näitä haasteita, niin monet tuntiopettajista ei samal lailla tiedosta olevansa tämmösen ekososiaalisen ajattelutavan ytimessä. Kun siis minun näkökulmastani taas jokainen kansalaisopiston opettaja on ihan siinä keskiössä ja ytimessä ekososiaalisessa ajattelutavassa ja tän tyyppisessä. Mutta että sitä ei välttämättä semmoset tuntiopettajat tiedosta, jotka tulee esimerkiks vaan kahdeks tunniks tänne viikossa opettamaan ja sitten lähtee pois. Elikä siinä on yks haaste, mitä pitäs tavallaan ottautua, että saadaan jokainen opettaja ymmärtämään ja tiedostamaan se, että kuinka keskiössä me opettajina ollaan tässä asiassa. Ja opiskelijoille mä en tiiä, tartteeks sitä sillä lailla päälleliimata sitä, että nyt tässä on tämmöstä. Et se pitää tulla ikään kun sieltä minuudesta ja että opettaja sisäistää niitä asioita, ja sit se vaan tulee ilman, että sitä tarttee päälleliimata, et tämä nyt on sitä ekososiaalisuutta. Vaan että se ikään kun tulis sitten tavallaan luonnollisesti. Ja jos se tulee, niin kun että nyt tehhään esimerkiks kierrätysasioita, niin siinähän on ihan hyväkin sanoo, että tämä on osa kestävää kehitystä ja tän tyyppistä. Mutta ei sitä silleen minun mielestä tartte päälleliimata siihen, että jos ei se tuu sieltä luonnostaan.

Marja Juhola: Joo, ja mä mietin tota just, et kuinka tärkeetä se on opettajan ensin se asia itse tiedostaa ja jotenkin sisäistää, et juuri ettei siitä tuu sellasta päälleliimattua, et teen tämän nyt, kun rehtori käski -tyylistä hommaa. Vaan että se on oikeesti osa sitä koko koulutuksen tai mikä se onkaan, niin jotenkin toimintakulttuuria jollain tavalla. Mut sitten mä toisaalta mietin myös, et joskus asioiden sanottaminen on kans tosi tärkeetä. Et ei nyt just niin ku sanoit niit sillai päälleliimaten, että kun on pakko, mut jollain tavalla että se sanotaan ihan ääneen.

Marja Juhola: Jollonka sitten et jos halutaan, että ne myös opiskelijat jollain tavalla hoksaa tai tiedostaa, että mitä tässä nyt oikeesti tehdään, et se on kaikki sillä tavalla auki selitetty jollain tavalla.

Pirjo Aunesluoma: Kyllä. Meillä ainakin otetaan, et meil on kolme opettajankokousta, syksyllä, jouluna ja sitten keväällä, ni meillä otetaan jokaisessa tämmösessä yleisessä opettajankokouksessa esille joku kestävyysteema ja niitä käyään läpi siinä yleisessä opettajakokouksessa. Et se tuo ainakin lähemmäks sitä opettajille sitä tietosuutta siitä, että me esimerkiks ollaan kestävän kehityksen oppilaitos ja sillä lailla.
Marja Juhola: Niin se vaatii varmaan sellasta just, että se ei unohdu jollain tavalla, et sellasta jatkuvasti tai...

Pirjo Aunesluoma: Kyllä.

Marja Juhola: ...useamman kerran esille tuomista ja niitä keskustelujen käymistä ja sellasta. Et niin kun ihan kun puhuit aikasemmin tosta tuntiopettajien kans työskentelyn haasteista, että heillä on niitä muita työpaikkoja, ja se on ihan näin, sille me ei voida mitään, se on se systeemi, mikä meillä on, mutta että juurikin, että kaikki pääsee jotenkin siihen jollain tavalla mukaan ja kokevat sen tärkeyden siinä oppilaitoksessa, missä ovat sillä hetkellä töissä. Joo. Niin, puhuit noist haasteista jo kanssa, mutta onko sulla jotenkin, miten oot kokenut sitten aikuisopiskelijoiden kokemukset tai näkemykset tai kuinka he ovat vastaanottaneet sit tämmösiä ajatuksia? Ja onko sulla siitä henk.koht. kokemuksia, että jos on tällasia keskusteluja käyty opiskelijoitten kanssa?

Pirjo Aunesluoma: No ainakin siis ihan minun omassa opetuksessa on ollu tämmösiä, että kun siis esimerkiks musiikin opetuksessa panostetaan nimenomaan siihen henkiseen kasvuun ja tän tyyppisiin juttuihin, niin mulle on tullu ihan semmosia, että on sanottu, että kuinka tärkee tämä on ollu tässä elämäntilanteessa ja elämänvaiheessa ollu. Että se on ollu semmonen niinku ainoo valopilkku esimerkiks koko synkässä ajassa, mitä joku on käyny läpi, että kun on saanu tulla musiikin opetukseen taikka lauluopetukseen. Että tän tyyppisiä juttuja on tullu moniakin. Ja se on mun mielestä ihan älyttömän arvokasta silleen. Et mä koen sen, että siinä tehhään monentasosta tämmöstä kestävää hyvinvointityötä. Mutta kyllä sitten ihan opiston tasollakin on paljonkin tämmösiä valopilkkuja, mitä on. Että kun on osallistuttu kaikenlaisiin pilotointeihin ja näihin kestävän elämäntavan pilottijuttuihin, missä on kuunneltu videoita ja niistä on keskusteltu, niin tosi hedelmällisiä keskusteluja niistäkin on sitten syntyny opiskelijoilla ja on muisteltu menneitä ja niitten vaikutusta sitten nykyisyyteen ja myös tulevaisuuteen. Että semmonen tulevaisuuskeskeinen ajattelutapahan tässä ekososiaalisuudessa on, että mitenkä pystytään vaikuttamaan siihen, että meillä olis parempi tulevaisuus eessä. Niin se on tässä myös ekososiaalisuudessa aika keskiössä.

Marja Juhola: Kyllä. Mainitsit aikasemmin tommosen rakenteellisen... tai ajatellen sitä rakenteellista tasoa nyt koulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa ja vapaas sivistystyössä, niin mitenkä sä näät, et sen tulis sitten tulevaisuudessa muuttua? Tai tulisiko ehkä sen tulevaisuudessa muuttua, jotta se johtaisi siihen kestävämpään tulevaisuuteen ja toimintatapoihin?

Pirjo Aunesluoma: No pitäs ehdottomasti muuttua. Että ensinnäkin just tämä tietosuus, sitä pitää lisätä. Elikä ihan alakohtasesti vapaassa sivistystyössä vahvistaa siis eri koulutusaloilla. Siis sekä tässä vapaassa sivistystyössä että sitten niin muilla koulutusalueilla. Ja sitten yhteistyötä pitäs lisätä. Elikä eri koulutusalueitten välistä yhteistyötä. Ja myös eri toimijoiden välistä yhteistyötä, esimerkiks sosiaalityön kanssa ja kirkon diakoniatyön kanssa ja tämmösten kanssa pitäs esimerkiks, että pystytään taistelemaan eriarvosuutta vastaan, mikä on hyvin tärkee osa-alue tässä kestävässä kehityksessä. Niin parhaiten se onnistuu, kun tekee yhteistyötä.

Marja Juhola: Se on ihan totta. Kun joskus tuntuu, että vasen käsi ei tiedä, mitä oikee käsi tekee. Ja useesti tehdään päällekkäistä työtä, ja sit ei välttämättä asiakkaat löydä, tai ne tukea tarvitsevat ihmiset eivät löydä niit oikeita lähteitä. Ja et se tuntuu tosi harmilta, koska varmastikin hyötyisivät niistä palveluista, mitä esimerkiks kansalaisopistoissa ja vapaan...

Marja Juhola: ...sivistystyön oppilaitoksessa tuotetaan. Mut et se tieto ei välttämättä sitten siirry oikeille tahoille. Kyllä. Entäs sitten, jos aatellaan ihan sitä pedagogista toimintaa, palaan nyt siihen opetukseen ja koulutukseen, niin puhuttiin jo noist ainealakohtasista muutoksista ja tietoisuudesta, jota tarvitaan, niin tuleeks mieleen sit jotain muuta sellast rakenteellista ihan siihen pedagogiaan ja koulutukseen liittyen, joka ehkä edesauttaisi?

Pirjo Aunesluoma: Niin. No ainakin yliopistojen kanssa tehhään nytten yhteistyötä. Elikä ainakin on tää Planetaarisuus vapaan sivistystyön opetukseen ja arkeen alkanu. Teillä on Helsingissä nyt siellä ja nyt kohta alkaa sitten Kuopiossa vastaava koulutus. Ja tän tyyppisii. Että kyllä sitä sillä lailla pitää uudistaa niitä. Että ekososiaalisuudestahan on nytten ekososiaalisesta sivistyksestä on nyt lähetty kohti planetaarista pedagogiikkaa, planetaarista sosiaalipedagogiikkaa. Että se on sitten vielä tavallaan laajempi se. Että jos ekososiaalisuus on enemmän jokaisen ihmisen sisällä ja semmosta sivistämistä ja sivistynyt ihminen, joka toimii ekososiaalisesti, niin planetaarisessa pedagogiikassa ollaan sitten vielä laajemmin yhteiskuntaan ja moniulotteisesti ja toimitaan sillä lailla. Niin se nyt on ainakin, joka on tulossa. Ja sitten siis kestävyysjututhan on tulossa nytten hyvinkin voimakkaasti nyt, koska sekä KoLlilla on tämmönen hanke niinkun Vastuullinen ja pedagoginen uudistaminen -hanke, jossa mietitään näitä, että mitenkä uudistetaan pedagogisesti näitä kestävyyden asioita, ja sama juttu on sitten OPH:lla ja OKM:llä meneilläänsä. Elikä tulee varmaan kahenlaistakin kyselyä ens kevään aikana liittyen näihin vastuullisuusjuttuihin, kestävyysasioihin. Että kyllä sitä tavallaan tehhään koko ajan, mut sitä pitää tehhä yhteistyössä myös silleen, että ei voi niinku... Silleen että yhteistyö on voimaa.

Marja Juhola: Näinhän se on. Joo. Tartuin nyt tohon sosiaalipedagogiikkaan, ku se on mulle jotenkin kauhean tärkeä juttu kans, tai koen sen hirveen läheiseksi, kun aattelee tätä meidän sivistyspedagogiikkaa ja sitten myöskin, et siellä tulee sit se, ei nyt sosiaalityön, mutta juuri tää eriarvoisuuden tematiikka sit tulee sieltä ihan eri tavalla mukaan, niin koen sen kans tosi tärkeeks. Ja niin kun sanoit, niin se on hyvin jotenkin läheistä myös, tai siellä on paljon teemoja, jotka toistuu sitten myös tässä näissä kestävyysasioissa. Kiitos Pirjo keskustelusta. Aihe on oikein kiinnostava, ja tästä voisimme varmaan jutella pitemmänkin. Mutta jäämme odottelemaan kuulumisia KoLlin päästä ja OKM:stä ja OPH:sta ja jatkamme sitten näiden asioitten kanssa. Kiitos.

Pirjo Aunesluoma: Kiitoksia.