Äänimerkki-podcast: Tuli tieto kuin valona pimeään

Inari:
Tänään Äänimerkki-podcastissa keskustelemme Työväen Sivistysliitosta Inari Juntumaa ja historioitsija Tero Tuomisto, joka on laatinut yhteensä kaksiosaisen pitkän kattavan historiikin TSL:n historiasta nimellä Työväkeä, Sivistystä, Liikettä. Ensimmäisessä osassa satavuotiaan Työväen Sivistysliiton ensimmäinen puoli ja sitten kakkososassa sitten jälkimmäinen puolet sadan vuoden historiasta. Keskustelemme tänään erityisesti ensimmäisen osan pohjalta varsinaisesti neljän teeman kautta. Historioitsija Tero Tuomisto miksi ja miten Työväen Sivistysliitto on perustettu?

Tero:
Itse asiassa suomalaisessa työväenliikkeessä on harrastettu sivistysasioita, koulutusta, ihan varhaisessa vaiheessa alkaen jo siellä 1880-luvulla brittiläiseksi mainitussa työväenliikkeessä. Siellä oli ihan perusasioita - koulutusta. Myöhemmin nousivat sitten muutkin koulutuksen ja valistuksen asiat esille agitaatiohengessä siinä vaiheessa, kun työväestö itsenäistyi porvarillisesta holhouksesta.

Ja itseasiassa jo kymmenluvulla on ollut joitakin ajatuksia, että tällainen koulutus, sivistys, opinnollinen työ, pitää saada järjestelmällisemmäksi. Sosdem-nuorisoliikkeessä ryhdyttiin pohtimaan sivistysasioita. Heillä oli omaa toimintaansa tässä asiassa ja itseasiassa vuoden 1917 kuluessa oli jo muutamia yrityksiä saada maanlaajuinen sivistyksellinen organisaatio aikaan työväenliikettä sivistämään, valistamaan, kasvattamaan.

Tarvittiin kuitenkin verinen sisällissota kevättalvella kahdeksantoista ennen kuin näistä ajatuksista päästiin eteenpäin ja tämä sota, väkivaltainen kumous, tämä antoi ennen kaikkea professori Väinö Voionmaalle sen kipinän, jota hän itseasiassa tarvitsi. Hän lähti virittämään valtakunnallisista liittoa ja sillä tiellä nyt edelleenkin ollaan yli 100 vuotta myöhemmin. Sieltä lähti tämä TSL-ajatus itseasiassa vuodesta kahdeksantoista ja syyskuun ensimmäisenä päivänä 1919 TSL sitten perustettiin.

Inari:
Alusta lähtien opintotoiminta on ollut sisällöllisesti hyvin laaja-alaista. Siinä on erityisesti tätä mainitun Väinö Voionmaan ajatusta ollut, tai siinä tausta-ajatuksena ollut, että on tärkeätä perehtyä monenlaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin, koska sivistykseen ei riitä se, että on jonkun tyyppistä osaamista tai asiantuntemustakaan, vaan on tärkeätä, että voi vahvistua tiedolliset valmiudet, että voidaan ymmärtää kokonaisuuksia, että voidaan yhdistellä kokonaisuuksia toisiinsa, että voidaan verrata perusteluja ja sitä kautta muodostaa ihan omia mielipiteitä tällaisen hyvin laaja-alaisen ja laajasti sivistyksellisten opintotoiminnan myötä.

Kun työväentaloja ryhdyttiin rakentamaan eri puolilla, niin ne oli sitten sellaisia monipuolisia tiloja, joissa oli samoissa rakennuksissa opinnollista toimintaa, sivistystoimintaa, oli kulttuuritoimintaa, oli kirjastoja. Työväentalot muodostivat jossakin vaiheessa jokseenkin kattavan kirjastoverkoston ennen kunnallisia kirjastoverkostoja.

Opintopiiritoiminnan laajentuessa järjestettiin myöskin opintotoimintaa opintokerhojen johtajille ja luen tuolta koosteen täältä historian ykkösosasta sivulta sieltä 110–111 muutaman ensimmäisen opintokerhon johtajan kurssien sisällöistä kuvaamaan sitä, että miten hyvin laaja-alaisia teemoja näillä opintojohtajien kursseilla käsiteltiin, joka mahdollisti sen, että opintokerhotoiminta oli hyvin laaja-alaista.

Eli tosiaan kolmen ensimmäisen opintojohtaja-kurssin aiheet olivat, ne oli tän tyyppisiä, niissä käsiteltiin opintopiirityötä yleensä, kirjaston ja arkiston hoitoa, opiskeltiin yhteiskuntatieteitä, yhteiskunnallisia kysymyksiä, kansantaloudellisia kysymyksiä. Materialistinen historiankäsitys oli täällä aiheena, kunnallistieto, osuuskauppaliike, yhdistyslaki, tietysti tärkeä perusta työväenliikkeen toiminnalle ja varsinaisesti yhdistystoimintahan työväen yhdistysten myötä syntyi. Täällä on käsitelty sosialistista teoriaa ja sosialismin historiaa, Suomen työväenliikkeen kehitystä työväenliikkeen virtauksia, ammattiyhdistysliikkeen toimintaa, työväen lainsäädäntöä, filosofiaa, tahdonvapaus on ollut aiheena, yhteiskunnallinen taikausko ja historia.

Jos nyt historioitsijana Tero Tuomisto katsot taaksepäin tätä kokonaisuutta, minkälaisia yhteiskunnallisia seurauksia ja merkitystä on ollut sillä, että työväen sivistysliike on ollut sisällöllisesti näin valtavan laaja-alaista?

Tero:
Silloin ollut hyvin huomattava vaikutus, kun tuossa luettelit tuota jonkun koulutusviikon ohjelmaa, taisi olla vuodelta 20 se ensimmäinen opintojohtajakurssi, niin kyllähän siinä jo alkaa läkähtyä pelkästään lukemisesta. Se kertoo vaan siitä, että mitenkä vähissä aineksissa oli tosiaan ihmisten niin kun koulun jälkeinen osaaminen. Jos silloiset ihmiset, nuoret ihmiset, aikuiset olivat käyneet pari vuotta kiertokoulua, ehkä neljä vuotta kansakoulua sen jälkeen elämänkoulu oli sitten opettamassa. Mutta tiedonhalu oli ehdottomasti jäänyt.

Meidän on ehkä tänä päivänä vaikea ajatella, kun on netit ja pelit ja vehkeet ja kaikkea tarjotaan joka tuutista, vaikka kuinka ja paljon, miten vähissä ovat olleet ne ainekset, joilla ihminen on kyennyt rakentamaan omaa elämäänsä, omia näkemyksiään, käsityksiään maailmasta, mutta tuolla tavalla opiskelemalla, ensin johtajia kouluttamalla sitten opintokerhoissa, sieltä on se tieto sitten levinnyt.

Ja huomattakoon, että pelkästään jo opintokerhossa istuminen koulutti ihmisiä. Siellä opittiin väittelemään, siellä opittiin keskustelemaan, opittiin olemaan ihmisiksi, jos näin voisi sanoa. Kaikella tällä oli sitten merkityksensä. Tieto levisi eteenpäin oman lähitoverijoukon pariin, sillä tiedolla oli sitten hyötyä myöskin kunnalliselämässä, kun valittiin erilaisiin luottamustehtäviin, tiedettiin, millaisista asioista päätetään. Alettiin tietää se, että mitä niistä päätöksistä seuraa. Alettiin ymmärtää, mikä on tavallisen kansalaisen vaikutus ja mahdollisuus.

Ihan lyhyesti voi sanoa, että tuon kaksikymmentäluvulla alkaneen ja kolmekymmentäluvulla voimistuneen koulutustoiminnan jälkeen Suomeen alkoi muodostua yhä laajempi osa kansalaisia, itsestään huolta kantavia määrätietoisia kansalaisia, jolla oli sitten myöhempinä aikoina huomattava merkitys.

Inari:
Varmasti tähän opintotoimintaan ja kulttuurisen opintotoiminnan kokonaisuuteen osallistuminen itsessään muutti monen ihmisen elämään ja sitten puhumattakaan henkilöistä, jotka johtivat jopa vuosikymmeniä paikallista opintokerhotoimintaa ja olivat sillä tavalla ehkä hyvin tärkeitä paikallisia johtajia niissä omissa yhteisöissä.

Varmasti sen merkitys on voinut olla suuri ja sitten tässä voidaan myöskin jatkaa siihen, että naisten merkitys tässä opintotoiminnassa on myös ollut suhteellisen suuri. On myös ollut monia naisia, jotka on ollut pitkiä aikoja tällaisia paikallisia yhteisöjohtajien opintokerhojen vetäjinä ja aloitteellisia ja luoviakin kehittäjiä niissä. Mainitset tässä kirjassa, että kaksikymmentäluvulla naisten osuus oli reilu kolmasosa ja sitten siinä kolmekymmentäluvulla sitten lähempänä jo puolta. Haluatko vielä kuvata naisten merkitystä tässä kokonaisuudessa?

Tero:
Entisinä aikoina työväenliikkeessä niin kun muutenkin suomalaisessa yhteiskunnassa naisten asema järjestöelämässä se asettui osittain naisten itsensäkin mielestä luontevasti sinne buffetin puolelle. Mutta opintotoiminnassa ja kulttuuritoiminnassa mitä työväentalolla paljon oli, niin siellä oli luontevia mahdollisuuksia naisille päästä toteuttamaan itseään. Kirjallisuuden, taidekokemusten, taide-elämysten kautta. Sillä tavalla hyvin, hyvin monissa järjestöissä. Sillä tavalla opinnollinen toiminta avasi naisille huomattavan suuria merkityksiä.

Jos ajatellaan Voionmaan lähtökohtia, niin oikeastaan voisi jollain lailla kiteyttää ehkä kahteen asiaan. Voionmaa lähti TSL:ää perustaessaan siitä, että enää ei saa koskaan Suomessa tapahtua sellaista mitä keväällä kahdeksantoista. Pitää kasvattaa, sivistää, valistaa ihmisiä, eikä pelkästään työväenliikkeen puolella, vaan kokonaisuudessaan. Mustia syövereitä oli monessa suunnassa. Tämä on yksi puoli asiaa.

Toinen on sitten se, että ei tarvita pelkästään tietojen pänttäämistä, matematiikan taitoja, lukuosaamista tai historian vuosilukuja, vaan tarvitaan sydämen sivistystä, mitä hän on myöskin sanonut. Kaikki ainekset veivät näitä asioita eteenpäin ja myöskin tosiaan se, että naisten osuus opintotoiminnassa vahvistui kolkytluvun kuluessa huomattavasti, silläkin oli merkityksensä. Se muutti vähitellen asenteita ja naiset alettiin ottaa ehkä entistä vakavammin. Naisillahan oli toisaalta esimerkiksi sosdem-naisjärjestöissä niin huomattavan suuri merkitys esimerkiksi kotitalousasioissa, sosiaalisessa huolenpidossa, vastuunkannossa. Siltä pohjalta rakentuu sitten se sosiaalinen toiminta, jonka kauniita tuloksia ovat esimerkiksi ensikodit joskus neljäkymmentäluvulla.

Inari:
Tällä tavalla sivistys- ja kulttuuritoiminnan kannalta TSL:n toiminta on ollut tavattoman laajaa, laaja-alaista, mutta myös TSL organisaationa toimi hyvin laajasti, hyvin verkottuneena alusta lähtien. Opintomuotoja on ollut näiden opintorenkaiden, opintopiirien lisäksi muun muassa kirjeopiskelumahdollisuudet. Myöhemmin sitten tällaista kirjarengastoimintaa ollut.

TSL on ollut perustamassa monia muita työväenliikkeen oppilaitoksia kaksikymmentäluvulla, ensimmäisenä niistä Työväen Akatemia, kun synty ja vahvistui ymmärrys siitä, että tarvitaan mahdollisuus opiskella tiiviimmin tietyssä paikassa. Elikkä internaatin tarve tuli ja tässä mukana olevat toimijat oli myöskin hyvin tietoisia erilaisista kansainvälisistä esimerkeistä ja sillä tavalla myös ainakin ajatuksellisesti verkottuneita. Mutta myöskin kotimaassa, hyvin laajasti Yleisradiota oltiin perustamassa, ja siinä nähtiin aivan aiheellisesti entistä laajempia mahdollisuuksia sivistyksellisen sisällön tuottamiseen ja jakamiseen. Ollut mukana osuuskauppatoiminnassa, oli näitä siirtokirjastoja ja niin edelleen akateemisessakin työväen sivistystoiminnassa mukana toimijana ja lukuisissa organisaatioissa myöskin olennaisissa tehtävissä.

Miten kuitenkin henkilömäärältään pieni toimisto on pystynyt tämän kaiken toiminnan toteuttamaan?

Tero:
Tää on oikein hyvä kysymys. Kun ajatellaan Sivistysliiton alkua syksyä yhdeksäntoista. Liitolla oli tietenkin puheenjohtaja Väinö Voionmaa, oli toimikunta ja oli sihteeri. Oli yksi henkilö sihteeri käytännössä töissä. Pian hankittiin sinne toimistoon apulainen. Myöhemmässä vaiheessa tuli kaksikin ja sitten tuli pari kolme henkilöä lisää, mutta vielä kolmekymmentäluvulla, niin oliko se koko joukko, joka töitä teki viiden henkilön suuruinen ja työmaana oli koko Suomi. Ympäri maata kiersivät muutamat miehet, jotka siellä töissä olivat, niin heille kyllä kertyi matkapäiviä, mutta se minkä takia he tekivät, sille työlle oli tarvetta. Se ei ollut millään tavalla pakkopullaa, jota yritettiin järjestöihmisille tarjota, vaan tiedonhalu oli aidosti suurta, kuten tuossa jo aikaisemmin tuli sanottua. Se koulutuspohja, siis virallinen koulutuspohja, se oli huomattavan pieni ja kapea. Tarvittiin lisätietoa sekä oman elämän että maailman ymmärtämiseen ja sillä oli sitten kyllä merkityksensä. Eli kysyntää oli ja innostusta riitti.

Se tukijoukko, joka muodostui, niin sehän tuli totta kai TSL:n jäsenjärjestöistä. Neljä järjestöä perusti sen, mutta jo kolmekymmentäluvulla niitä oli jo kaksikymmentä-kolmekymmentä erilaista järjestöä. Niitten yhteenlaskettu henkilöjäsenten määrä oli satojatuhansia sen ajan kolmen miljoonan asukkaan Suomessa. Siellä riitti työmaata, siellä riitti tehtävää.

Ja toinen puoli asiaa, vai olisikohan jo kolmas, on tietenkin se, että muitakin sivistysjärjestöjä oli. Näitten kanssa oltiin hyvässä yhteistyössä. TSL ja ennen kaikkea Väinö Voionmaa oli hyvä hoitamaan suhteita niin valtiovallan suuntaan kun järjestökentässäkin, oli jopa yhteisiä opintoaineistoja kansanvalistusseuran kanssa, niitä pystyttiin joustavasti vaihtelemaan. Kokonaisuudessaan sivistyskenttä oli suuri ja tärkeä ja kasvamassa sille tuli yhteiskunnan tukea jos jätetään muutamat kolmekymmentäluvun alkupuolen ikävät Lapuan liikkeen painostuksen vuodet pois, jolloin TSL nimenomaan joutui kamppailemaan eduskunnassa. Eduskunta muodostui eturintamaksi näissä määrärahaasioissa, mutta tukea löytyi, määrärahat tulivat aina. Yleinen lama tietenkin kolmekymmentäluvun alussa heikensi mahdollisuuksia, mutta tukea tuli nimenomaan valtiovallan suojeluksessa tämä toiminta jatkui.

Inari:
Kiitos historioitsija Tero Tuomisto. Ja sitten siirrytään tämän ensimmäisen historiaosuuden tuohon viimeisimpiin osiin, elikkä lähennytään näitä sota-aikoja. TSL:hän teki sellaisen valinnan organisaationa, että keskittyy ikään kuin tämmöiseen edelleen siis sota-aikanakin kansan sivistystyöhön ja ikään kuin tällaisen henkiseen jälleenrakennukseen.

Lainaan täältä olennaisen toimijan, Arvi Hautamäen, arviota siitä sota-ajasta peilaten tätä sivistystyön merkitystä: ”Työväkeä ei olisi kyetty kasvattamaan isänmaallisesti yhdenmukaistetun kasvatustyön avulla. Kun sille, eli työväestölle, jätettiin vapaus suorittaa sivistystyötä omassa keskuudessaan ja sille ominaisessa hengessä on se oppinut harkitsevasti suhtautumaan yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja oppeihinsa.”

TSL oli myös sillä tavalla edistyksellinen toimija niinäkin aikoina, että muun muassa painotti ohjeistuksissaan siirtoväen mahdollisuuksia osallistua opintokerhotoimintaan kutsuttuna mukaan olemassa oleviin kerhoihin, taikka toisaalta myöskin mahdollisuuksia perustaa opintokerhoja. On varmasti ollut monen pohdinnan paikka, että minkälaisia valintoja sota-aikana tulee tehdä.

Miten nyt Tero Tuomisto arvioit TSL:n toimintaa sota-aikana ja jälkeen?

Tero:
Oikeastaan tuo Arvi Hautamäen lausahdus vuodelta 40 palauttaa mieleen yhden runon, joka on tosin ruotsalainen Kerstin Hedin vuodelta 1938. Kirjailija Arvo Salo, myöhemmin TSL:n puheenjohtaja, suomensi sen hieman mukaillen ja ehkä siitä kuitenkin kolmesta säkeistöstä saa jotain käsitystä siitä millaisiin tunnelmiin ja ajatuksiin oltiin Suomessakin päästy ja jonka kiteytys tavallaan oli tämä Arvi Hautamäen lausunto.

Hedin kirjoitti tällä tavalla: “Ei kenties tietämys syvällisin siinä syntynyt, aakkoset vasta, moni perusasia kumminkin, jo valkeni maailmasta. Ja se maailma eli ja avartui ja vaikka ei lennetty tähtiin, niin puitteet ja suhteet sen hahmottui ja ihmisen asema nähtiin. Tuli tieto kuin valona pimeään tai toivona tammeen terho. Se lamppu, se lehti keskellään, he olivat opintokerho.”

Tämä runo kuvaa siis opintokerholaisten tunnelmia. Jotenkin tuntuu vaikka Suomi ja Ruotsi olivat toisenlaisia, niin tällaisia oivalluksia, ideoita kuitenkin tuli ja tosiaan tästä kaikesta seurasi sitten se, että jo syksystä ’39 alkaen TSL asettui pienenä ehkä epäröiden eikä minään suurena rummunlyöjänä, mutta kuitenkin asettui mukaan siihen yhteiseen henkiseen rintamaan, jossa täällä Suomessa oltiin. Harva tietää sitä, että sota-aikana esimerkiksi TSL:llä oli muun muassa omia viihdekiertueitaan paikoitellen jopa paikallinen tai joku varuskunta, soittokunta oli mukana antamassa vähän tahtia ja rytmiä.

Ja kuten mainitsit tuosta siirtoväestä, niin heti talvisodan jälkeen ja varsinkin sitten sotavuosien jälkeen, niin tosiaan TSL oli yksi niistä organisaatioista, jotka kiinnittivät erittäin hankalaan ja vaativaan asiaan huomiota; miten siirtoväki saadaan sopeutumaan tähän muuhun suomalaiseen yhteiskuntaan. TSL kantoi ehdottomasti oman kortensa kekoon pyrkimällä järjestämään paikallisia juhlia ja myöskin organisoimalla opintokerhojaan näissä siirtoväen keskuudessa.

Tällä tavalla osaltaan ryhdyttiin myöskin henkiseen jälleenrakennukseen sitten raskaiden sotavuosien jälkeen ja silloinhan myöskin toisaalta TSL alkoi kasvaa. TSL:stä tuli vuosina 44–45 ensimmäisen kerran koko työväenliikettä käsittävä organisaatio kun kommunistinen liike, SQD ja SKP saivat julkiset toimintamahdollisuutensa ja heidänkin organisaationsa tulivat mukaan tähän yhteiseen toimintaan. TSL:n jäsenjärjestöjen yhteismäärä kasvoi yli miljoonaan ja runsaaseen miljoonaan. Se on ollut melkoinen voima silloin jälleenrakennuksen aikana neljäkymmentäluvulla ja viisikymmentäluvulla.

Reunahuomautuksena voi sanoa, että siellä näkyi kuitenkin aina silloin tällöin pilkahduksia, joskus isompia ja joskus pienempiä ja siitä kahdesta työväenliikkeen sivistysjärjestöjen peruserosta: agitaatio tai sivistystyö. Oikeastaan tämä ongelma ratkesi vasta vuonna kuusikymmentäneljä, kun Kansan Sivistystyön Liitto pystyy perustamaan, aloittamaan omaa toimintaansa. Sen jälkeen näiden järjestöjen yhteistyö on sujunut hyvin ja luontevasti.

Inari:
Kiitoksia. Ja siinä tuli jo vähän viittausta jo tähän myöskin tähän jälkimmäiseen osaan tästä historiasta tässä koko sadan vuoden matkalta. Kiitos Tero Tuomisto myös tuon runon lukemisesta. Se ehkä erityisen hyvin tähän muuten ehkä yhteiskunnallisempaan keskusteluun toi kulmaa. Yksittäisten henkilöiden näkökulmasta ja siitä ehkä viitaten siihen Väinö Voionmaan sydämen sivistykseen, että mitä se merkitsee ihmisen omassa ymmärryksen muutoksessa ja tajunnassa ja tunnetasolla, se ikään kuin valon syttyminen, mitä tuossa kauniisti kuvattiin.

Kiitoksia historioitsija Tero Tuomisto tästä keskustelusta Työväen Sivistysliiton historiikin Työväkeä, Sivistystä, Liikettä - kirjan pohjalta.

Tero: Kiitoksia mielenkiinnosta.

Inari: Ja tätä kirjaahan saa siis hankittua Into Kustannuksen verkkokaupasta ja myöskin Työväen Sivistysliiton internetsivuilla materiaalipankista löytyy. Kiitoksia kuulijoille.