Äänimerkki-podcast: Työkaluja monimuotoisen työyhteisön arkeen

Marja Koskela:
Tervetuloa kuuntelemaan Työväen Sivistysliiton podcastia. Tänään haastattelemme Työpolkuohjaaja-valmennukseen osallistuneita työpolkuohjaajia ja kuulemme heidän kokemuksiaan valmennuksesta. Saamme toivottavasti myös vinkkejä työyhteisöjen toiminnan kehittämiseen. Työpolkuohjaajan valmennuksen tavoitteena on vahvistaa työyhteisön valmiuksia kohdata ja työllistää nuoria sekä muita erityistä tukea tarvitsevia työntekijöitä. Muilla erityistä tukea tarvitsevilla tarkoitetaan tässä hankkeessa maahan muuttaneita, nepsy-henkilöitä ja osatyökykyisiä työntekijöitä. Minä olen Marja Koskela, perustaitokoulutuksen ja työelämän kehittämisen asiantuntija Työväen Sivistysliitosta. Työskentelen tässä hankkeessa hankepäällikkönä ja juonnan tämän podcastin. Tänään meillä on vieraina Työpolkuohjaaja-valmennukseen osallistuneita henkilöitä. He kaikki työskentelevät perehdyttäjinä Päijät-Hämeen laitoshuoltopalveluissa. Tervetuloa Laura Tuukkanen.

Laura Tuukkanen:
Kiitos.

Marja Koskela:
Satu Niemi.

Satu Niemi:
Kiitos.

Marja Koskela:
Ja Satu Vuorialho.

Satu Vuorialho:
Kiitos.

Marja Koskela:
No niin. Te olette käyneet läpi Työpolkuohjaaja-valmennuksen. Mitä koulutuksesta jäi teille päällimmäisenä mieleen? Haluisko Laura aloittaa?

Laura Tuukkanen:
Joo, mä voisin aloittaa. Ensinnäkin tuo rakentavan vuorovaikutuksen tärkeys. Erityistyön tarpeen huomioiminen myös perehdytyksessä ja ohjauksessa. Nää on nyt ainakin sellaset, mitkä on mulle jäänyt hyviten mieleen.

Satu Niemi:
Mulle jäi ehkä mieleen eniten se, miten vähän mä itse tiesin alkujaan ihmisistä, joilla oli erityistarpeita ja varsinkin heidän kohtaamisestaan, vaikka oon heidän kaa, tullut työskenneltyäkin. Sielt tuli paljon sellasta infoo, mitä mä pystyn hyödyntään hyvin työssäni. Se toi sellaista varmuutta siihen. Se jäi mulle eniten käteen. Siel oli sellaisia helmiä, mistä pysty nappaa kiinni.

Marja Koskela:
Te toimitte työssänne nimenomaan perehdyttäjinä uusille työntekijöille. Mitä se valmennus antoi erityisesti siihen perehdytykseen?

Satu Niemi:
No voin sanoo ihan suoraan, että itse perehdytykseen se anto paljon varmuutta, koska siis meiän alallakin tilanne on muuttunut hyvin nopeassa tahdissa. On paljon tullut maahanmuuttajataustaisia ja alkanut tuleen erityistä tukee tarvitsevia ihmisiä. Meillähän ei oo ollut sellaista valmiutta aikaisemmin. Tää koulutus anto valtavan paljon siihen meille työkaluja. Se lisäs meiän omaa itsevarmuutta, ja me pystytään paremmin suunnittelemaan ja toteuttaan se perehdytys, kun meil on sitä tietoa nyt enemmän.

Marja Koskela:
Työpolkuohjaajan rooliin kuuluu kiinnittää huomiota erityistä tukea tarvitsevien työntekijöiden kohtaamiseen ja ohjaamiseen työpaikalla. Myös työpaikalla on alettu ymmärtää työolojen sopeuttamisen tarve työelämän vaatimusten kasvaessa. Millaisena te näette tämän päivän työelämän? Pystytäänkö työpaikoilla kohtaamaan ja ohjaamaan erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä?

Satu Vuorialho:
Työelämä on murroksessa, joissa näitä otetaan koko ajan enemmän huomioon. Me työpolkuohjaajina ja perehdyttäjinä haluamme kehittää osaamistamme ja monimuotoista työyhteisöä huomioimalla tulevaisuuden työntekijät ja viemällä osaamistamme työkohteisiin. Halutaan myös kehittää yksilökeskeisyyttä, että voimme hyödyntää yksilöiden omat vahvuudet ja kehittää työntekijöitä yksilöinä.

Marja Koskela:
Joo, mä ite ajattelen myös, että tossa huomas valmennuksen aikana, et aika moni valmennukseen osallistunut kerto siitä, että työpaikoil ei ehkä olla vielä ihan valmiita siinä, et osataan tukee erityistä tukee tarvitsevii työntekijöitä. Ollaan hyvällä alulla, mut töitä on viel tehtävänä.

Satu Niemi:
Se on totta, että kohteissa myös mietitään sitä, että mikä on esimerkiks erityistä tukea tarvitsevalle oikeanlainen työ, mitä voi tarjota, oikeanlainen työkohde. Hänen on mahdollisuus aloittaa se työ, et silloin kun yritetään ottaa toinen töihin, niin se pitäsi toimia jo siinä vaihees oikein, ottaen huomioon tulevan työntekijän lähtökohdat. Monella yrityksellä ei ole vielä siihen resursseja. Sitä pitää muuttaa hieman, että sellasia paikkoja tulisi. Ja tietysti pitää vähän sanoa siitäkin, että on siellä vielä, löytyy pikkasen ennakkoluuloja siitä, että kuinka hyvin se työntekijä jaksaa tehä töitä ja pysyy.

Satu Vuorialho:
Ja tähän haluaisin lisätä sen, että tässä meidän työpolkuohjaaja-osaaminen korostuu tosi paljon. Eli siellä työpaikolla kun ei ole sitä valmiutta vielä, niin meidän tehtävä on sitä viedä sinne.

Laura Tuukkanen:
Lisään sen verran, et esihenkilön tukena ja myös, että on apuvälineitä, mitä voidaan käyttää. Ja tos tuli tosi paljon erilaisia, et voidaan esimerkki, jos on autismia, meteli käy, niin voidaan laittaa kuulosuojaimet. Eli on eri keinoja, millä saadaan mukaan siihen työelämään.

Marja Koskela:
Mitä ajattelet, mitä pitäisi työelämässä muuttaa, kun ajatellaan erityistä tukea tarvitsevan kohtaamista tai ohjaamista?

Laura Tuukkanen:
Tälleen perehdyttäjänä, enemmän tarvittais taustatietoo. Eli meillehän ei saada kertoa, eikä tarvitse kertoa, ellei itse halua. Ja tää erityisen tuen työntekijä tarvitsee enemmän aikaa oppimiseen yleensä. Eli siihen tarvitaan aikaa lisää konkreettisesti. Myös mahollisuus siihen jälkitukeen myöhemmässä vaiheessa. Ja pitäis oppia havaitseen ne työntekijän vahvuudet, vaikka on niitä haasteita, mutta sillon on aina myös vahvuuksia. Meiän pitäs oppii hyödyntämään niitä.

Satu Niemi:
Ja mulle tuli mieleen, että toihan oli tavallaan just meidän kannalta. Mutta koska tää muutos on niin nopeeta nykyään, täytyy ottaa ne esimerkiks laitoshuoltajat meiän tapauksessa huomioon ja heillekin lisätä sitä tietoutta ja koulutusta, koska eihän se välttämättä riitä, et me tiedetään. He ovat kuitenkin niitä kollegoja, tulee olemaan. Heillekin pitäis sitä jakaa tietoo, että heilläkin on valmius vähän kohdata, koska he ovat aika usein jopa hieman pelokkaita. Se pelokkuus taas aiheuttaa sellasta negatiivisuutta, koska ei tiedä. Et eihän se tarvii kohdentaa siihen just tulijaan, mut ehkä heillekin vois opettaa sellaista tietoa, että kun tää muutos on nyt aika nopeetakin näinä vuosina koko ajan. Heidätkin ottaa huomioon.

Laura Tuukkanen:
Minulta jäikin tossa työn räätälöiminen. Eli pitäis enemmän ja enemmän siihen työn räätälöimiseen mennä, koska se on myös mahdollista. Jos on vaikka joku pitkält sairaslomalta palaava henkilö, niin se on mahdollista räätälöidä työtä. Ja se olis hyvä, et sitä käytettäis enemmän. Mutta myös neuroasioissa ja muissa, missä pystytään auttamaan työntekijää tekemään sen parhaan mahdollisen ja onnistumaan työssä. Meiän pitäis tukea sitä enemmän.

Marja Koskela:
Yksi valmennuksen keskeisist tavoitteista on, että valmennus antaa valmiudet sekä sen oman roolin kehittämiseen ja erilaisten tuen tarpeiden huomioimiseen. Minkälaisii valmiuksia te koette saaneenne valmennuksessa?

Satu Niemi:
No mä voin henkilökohtaisesti sanoa, että mä oon saanut hirveen paljon valmiutta siihen, että mä osaan kohdata heitä. Koska joskus on, tai puhutaan siitä, että on ennakkoluuloja. Mutta mä en sano, et mul olis ollut ennakkoluuloja, vaan mul oli ennakkopelkoja sen tietämättömyyden myötä. Ja nyt tää valmennus on antanut mulle sitä tietoutta ja työkaluja siihen, että mun ei tarvi pelätä sitä tilannetta, koska mul on työkalut siihen, miten mä kohtaan niitä ihmisiä perehdytystilanteessa. Miten mä pystyn suunnittelemaan sitä perehdytystä. Miten mä voin sen toteuttaa. Ne työkalut on kultaakin arvokkaampia, mitä täs on nyt tullut. Se pelko on väistynyt, koska mul on enemmän tietoutta.

Marja Koskela:
Kyllä, siit pitikin kysyä, että sä puhuit tässä, et on ollut semmosii ennakkopelkoja, niin mitäs te muut? Ajatteliks te, et teil on ollut jotain ennakkokäsityksiä aikaisemmin ja onks ne muuttunut mahdollisesti tän valmennuksen myötä?

Satu Vuorialho:
Mä esimerkiks koin tän Työpolkuohjaaja-koulutuksen erittäin hyödyllisenä siinä suhteessa, että mun kohdalle tämmöisiä niin sanottuja nepsy-henkilöitä on ollut tosi vähän, ja mä sain siitä omaan työni tosi paljon työkaluja myös. Se ajatus heräsi, että haluan saada lisää sitä tietoutta ja niitä keinoja siihen nepsyjen opastamiseen.

Laura Tuukkanen:
Mullakaan oikeestaan ennakkoluuloja ei oo ollut. Mut kyl mä sain kans työkaluja ja itsevarmuutta siihen oman työn tekemiseen ja toivon mukaan paljon työkaluja, joilla voi ohjata ja perehdyttää paremmin.

Marja Koskela:
No onko muita oivalluksia, jota oot saanut valmennuksen aikana?

Laura Tuukkanen:
Mulle oikeestaan tuli se, et vaikka olis autistinen henkilö, on tietyt ne piirteet, mitkä voi näkyy siin työelämässä. Mut ne vahvuudet sieltä. Miten me voidaan ottaa ne vahvuudet ja me voidaan valjastaa ne käyttöön. Vaikka siel ois niitä heikkouksia, mutta ne vahvuudet tavallaan korjaa sitä heikkoutta.

Marja Koskela:
Joo, mennään vahvuudet, positiivisuus edellä. No, mitäs Satu sä oot siitä mieltä, että millaisii tarpeita sopeuttaa työtä siellä teidän työpaikalla on ilmennyt?

Satu Vuorialho:
No meil on esimerkiks ollu sellaisia tilanteita, eli terveydellisiä rajoitteita työntekoon, jolloin me räätälöidään työmäärää, työkohdetta sekä työtehtäviä tavallaan sen henkilön työkykyyn sopivaksi. Ja töiden uudelleen organisointia tilanteeseen nähden ja...

Marja Koskela: Aika paljon asioita, joita voi sopeuttaa.

Satu Vuorialho:
Kyllä. Ja sitten on tietysti osatyökykyisiä. Jotkut työntekijät tietysti jossakin vaiheessa voi tulla osatyökykyisiksi. Siinä aika paljonkin mietitään sitä, että minkälaista työtä hän pystyy tekemään. Minkä mittasta työpäivää. Ja se kohde, että saatais kaikki työntekijät pysymään hyvässä fyysisessä työkunnossa, työelämässä mukana.

Marja Koskela:
Tänä päivän erityisen tuen tarve tunnistetaan yhä paremmin sekä koulutukses että työelämässä. Ja yhtenä ryhmänä täs Työpolkuohjaaja-valmennuksessa ovat neuropsykologisen tuen tarpeessa olevat, eli arkisemmin sanottuna nepsyt, niin kun täälläkin ollaan puhuttu. Ja nepsy-piirteet on tämmöinen yleisesti käytetty käsite. Yleensä jos tuen tarpeet on ilmennyt lapsuuden tai nuoruuden aikana, se näkyy myös aikuisena työelämässä. Ootteks te kohdannut nepsy-piirteitä omaavia työelämässä?

Laura Tuukkanen:
Joo, kyllä meilläkin on nepsy-piirteen omaavia henkilöitä. Ihan mukavia ihmisiä, ei mitään.

Marja Koskela: Millaista tukee he teidän mielestä tarvitsee?

Satu Niemi:
He erityisesti tarvitsee sitä lähempää tukea. Jos nyt ihan perustasolla mietitään, niin ensinnäkin se perehdytyksen pituus ja se rauhallisuus on ihan erilaista. Se kohde, mihin heidät pyritään laittamaan, pitää olla sellainen rauhallinen, jossa ei ole äkkinäisiä muutoksia. Ei tuu sellaisia pikahälytyksiä. Eli työn pitäs olla rauhallista ja melkein yllätyksetöntä. Ja perehdytyksessäkin, siinä pitää olla rinnalla pitemmän aikaa. Ja vaikka toinen kokeilis itsenäisesti, pitää olla vielä läsnä eli antaa hänelle sitä aikaa. Mut samalla yrittää vähän päästä perille siitä, että minkälaisiin asioihin toinen reagoi vahvasti ja mikä on hänen vahvuutensa oppia. Ja minkälainen tahti oppia. Sen mä oon ite oppinut tossa noin, että nepsy-ihmisten kanssa, heist tulee ihan hyviä työntekijöitä, mut vaativat vähän enemmän sitä tukea.

Marja Koskela:
Tuleeko sulla Satu mieleen esimerkkejä, et miten te ootte heitä auttanut siellä teidän työpaikalla?

Satu Vuorialho:
Joo, eli ensimmäisenä ehkä se, että on halu luoda siihen henkilöön semmoinen turvallinen yhteys. Se yhteistyö lähtee tosi mukavalla tavalla liikkeelle just järjestämällä aikaa ja rauhaa siihen ohjaamiseen. Selkeillä ja selkokielisillä, tarkoilla työohjeistuksilla. Ja räätälöity työalue, joissa on aina samat työtehtävät ja toistot. Elikkä lähdetään rauhallisesti liikkeelle jostain alueesta ja tehdään sitä toistoa pitkän aikaa ennen kun siirrytään muualle.

Marja Koskela:
Tässä kuuntelen, että te ajattelette niin, että tehdään se työ mahdollisimman yllätyksettömäks, että ei tuu semmosii vaihteluja ja ahdistusta ehkä siitä, Ja myös ehkä se, mitä mul itelle tulee mieleen siin valmennuksen aikana, kun oli tää Autismiliiton kouluttaja Max Lahti paikalla, hänhän sanoi, että kun olet tavannut yhden nepsy-henkilön, olet tavannut yhden nepsy-henkilön. Et ne haasteet ja tuen tarpeet voi olla neurokirjon ihmisilläkin hyvin erilaiset.

Satu Niemi:
Se ei heillä tavallaan, sanokaa ihmees jos mä oon väärässä, samal lailla he ovat yksilöitä kuin kuka tahansa työntekijä. Ja heihin pitääkin suhtautua ihan samal lailla tavallaan pelotta. Muihinkin työntekijöihin, meiän pitää oppia lukemaan heitä, mikä on heidän vahvuutensa. Mikä on tavallaan heidän heikkoutensa. Miten me ohjataan heitä parhaiten. Miten he oppivat parhaiten. Ja kaikki tälleen, nepsyllähän on ihan sama. Eli siin on vaan vähän se käsite erilainen. Miten he reagoivat johonkin asiaan voimakkaasti ja mikä on heidän paras tyylinsä oppia ja mitä siinä pitää ottaa huomioon. Ne vähän menee kuitenkin saman kaavan mukaan tavallaan, mutta asiat on hieman vaan erilaisia.

Marja Koskela:
Työpolkuohjaajan rooliin kuuluu viedä tietoo sinne työyhteisöön nimenomaan tän hyväksyvän kohtaamisen ja selkeän rakentavan vuorovaikutuksen vahvistamiseksi. Miten teillä tuen tarpeessa olevia kohdataan ja ohjataan ja perehdytetään teidän työyhteisössä? Otetaanko heidät mukaan porukkaan?

Laura Tuukkanen:
Kyllä mun mielestä otetaan mukaan porukkaan. Ainahan perehdytyksessä työyhteisöön linkitetään uus työntekijä. Ihan samalla lailla käydään. En usko, et kukaan ulkopuoliseks jää. Ainakin toivon, et tehdään töitä sen eteen. Autetaan parhaalla mahdollisella tavalla, että pääsee osaks työyhteisöä.

Marja Koskela:
Joo. Mun seuraava kysymys oikeastaan liittyy tähän samaan asiaan, että Työpolkuohjaaja omalla osallaan vaikuttaa siihen, että se työpaikan vuorovaikutus ja ilmapiiri tukee nimenomaan sitä työntekijän kiinnittymistä sinne työyhteisöön. Ja työyhteisöllä onkin suuri merkitys siihen, että ihminen voi työhön kiinnittyä ja sitoutua. Mitä mieltä olette, että uskaltavatko suomalaiset työnantajat työllistää erityistä tukea tarvitsevia?

Satu Niemi:
No pikkuhiljaa. Kyllä sitäkin on näkyvissä. Varmaan nyt tähän maailman aikaan aletaan olla herätty siihen asiaan, että heitä voi työllistää. Mut siit on kiitos myös siitä informaatiosta ja tällaisesta, mitä he ovat saaneet. Mutta näköpiiris on, että hekin ovat avoimesti alkaneet miettimään. Ja se on tietysti helpotus, koska monelle erityistukea tarvitsevalle se, että pääsis töihin on valtavan iso asia. Et he haluavat sinne. Ja varmaan se, että heillä on tällaisia erityispiirteitä, se saattaa jopa lannistaa heitä vähän, kun on vaikee saada töitä. Nyt kun työnantajat tulee vastaan. Se on iso asia.

Laura Tuukkanen:
Mä haluun lisätä tähän, että ainakin toivon mukaan työnantajat palkkaavat ja uskaltavat palkata, esimerkiks Kiipulahan kouluttaa erityisen tuen. Mun mielest se on tosi hieno, hehän on tosi taitavia. He tekee vähän eri lailla. On enemmän tavallaan sitä käsillä tekemistä, et otetaan huomioon. Elikkä he on ihan yhtä hyviä työntekijöitä ku kuka tahansa muukin, kun he valmistuvat.

Marja Koskela:
Joo ja nyt itse ajattelen ja mitä kentältä kuuluu, niin myös nää alat, joilla on työvoimapulaa, niin siellä on ehkä herätty tähän, et tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä töihin. Onko teiän työpaikalla tehty muutoksii tän Työpolkuohjaaja-valmennuksen myötä? Ja minkälaisia muutoksia ja mitä ajattelette, et tarvitaan tulevaisuudessa?

Satu Vuorialho:
Ollaan itse lähdetty innokkaasti mukaan kehittämään itseämme ja taitojamme. Meidän organisaatiossa me saadaan tukea ja kannustusta tälle polulle. Ollaan viety tietoa työpaikalle tästä meiän koulutuksesta. Tiedetään, että tulevaisuudessa näitä erityistarpeita omaavia tulee varmasti ja nopeallakin syklillä tosi paljon lisää. Me halutaan myös olla valmiita siihen, että meillä on riittävä osaaminen tukemaan heitä. Meidän organisaatiossa on jo isona asiana se, että me halutaan luoda oikeudenmukainen työpaikka, jossa jokainen ihminen taustastaan riippumatta on yhdenvertainen osa työyhteisöä ja kokee tulevansa kunnioitetuksi, kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi. Se on mun mielestä erittäin hyvä linja.

Marja Koskela:
Se on oikein kaunis ja tavoiteltava tavoite. Lämpimät kiitokset teille kaikille ja toivotan onnistuneita hetkiä työpolkuohjaajina.

Laura Tuukkanen:
Kiitos.

Satu Niemi:
Kiitos.

Satu Vuorialho:
Kiitos.

Marja Koskela:
Työpolkuohjaaja - Silta työhön -hanke on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, joka käynnistyi Päijät-Hämeen alueella alkuvuodesta 2023. Työväen Sivistysliitto toteuttaa hanketta yhdessä Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston eli LUTin sekä SAK:n ja Teollisuusliiton kanssa. Työpolkuohjaaja-valmennukseen on osallistunut lähes 50 henkilöä Päijät-Hämeestä.