Äänimerkki-podcast: Uskoa omiin kykyihin

Inari
Tervetuloa Työväen Sivistysliiton Äänimerkki-podcastin pariin. Olen Inari Juntumaa Työväen Sivistysliiton perustaitokoulutusyksiköstä ja koulutamme täällä perustaitoja. Tarkoitamme perustaidoilla sellaisia taitoja, joiden myötä on helpompi kehittää osaamista edelleen ja hankkia vaativampiakin taitoja. Ihan keskeinen perustaito on siis oppimisen taito, oppimisvalmiudet ja tavoitteellisen opiskelun taidot ja myöskin myönteinen käsitys itsestä oppijana on tässä ytimessä. Ja tutkitustikin me täällä vapaan sivistystyön koulutuksella vahvistamme ihmisten koulutususkoa ja siten uskoa ja osaamista opiskella.

Tietoyhteiskunnassa perusdigitaaliset taidot on hyvin olennaisia perustaitoja. Perusdigitaitoja tarvitaan monenlaiseen asiointiin, yhteiskunnassa ja työelämässä ja toistemme kanssa. Tietoturva, pilvipalvelut, toimiminen verkkoympäristössä on hyvin perustaitoja nykyään. Meillä Työväen Sivistysliitossa erityisesti perusdigitaidot on, ja oppimisen taidot tässä perustaitojen tavallaan ytimessä, mutta me koulutamme monenlaisia muitakin perustaitoja.

Tänään keskustelemme aikuisten perustaitokoulutushankkeiden vaikuttavuudesta. Kanssani on keskustelemassa kaksi vuonna 2022 toiminnassa olleen koulutushankkeen vetäjää. Säde Tahvanainen, vedit omapolku -perustaitokoulutushanketta. Millainen hanke se oli?

Säde
Hanke oli 5 viikon koulutuskokonaisuuksia tarjoava hanke, jossa erityisen paljon oli erityisen tuen tarpeessa olevia henkilöitä, pitkäaikaistyöttömiä. Ja heille koottiin konsepti, jossa oli sisällöllisesti ihan juuri näitä äsken luettelemisiasi perustaitoja; digitaitoja, luku- ja kirjoitustaitoihin liittyviä matematiikkaa ja työelämätaitoja. Ja oppimaan oppiminen oli sellainen kokonaisuus myöskin, minkä nostaisin tässä esille. Eli tämän tyyppinen ja meillä oli 5 koulutusta viime vuonna ja mielestäni kivoja tuloksia saatiin.

Inari
Kiitos. Pinja Kuusenaho, viime vuonna vedit Osaamisen ohjaksissa -koulutushanketta. Minkälainen hanke se oli?

Pinja
No se oli sitten taas Opetushallituksen rahoittama tämmöinen 6 viikon kursseja sisältävä hanke, eli ihan valtakunnallinen. Viidellä eri paikkakunnalle toteutui ja kursseja oli yhteensä vuoden aikana 8 ja ne oli iltaopiskelukursseja eli kahdesta kolmeen iltaan viikossa opiskeltiin, yleensä lähiopetuksena, mutta oli myös etäopiskelua ja paljon itsenäistä opiskelua. Ja myös tämmöisiä vapaaehtoisia etäkertoja ja kurssi oli suunnattu kaikille työikäisille ja sisälsi juurikin näitä perustaitoja mitä tuossa lueteltiin. Ehkä voisi niihin lisätä vielä työelämätiedon ja vaikka medialukutaidon.

Inari
Säde Tahvanainen, tuota sun hanketta rahoitti Opetus- ja kulttuuriministeriö. Miten sen hankkeen keskeisiä tuloksia luonnehditut ja miten tavoitit opiskelijat näihin koulutuksiin?

Säde
Mä näen ehkä keskeisimpänä havaintona sen, että nää ryhmät tarvitsevat hyvin vahvaa tukea ja erityisen vahvaa tukea siis tähän koko meidän järjestelmään. Erityispedagogiikan erityinen tuki painottuu tässä meidän hankkeessa aika voimakkaasti sekä opetushenkilöstön osalta että myöskin, miten me suunniteltiin kurssikokonaisuus.

Myös toinen, minkä nostaisin esille, on ryhmän voimaantuminen. Se vertaistuki sellaisena havaintona, että ihmiset, jotka ovat olleet vuosikausia työttömänä, kuntoutuksessa ja heidän itsetuntonsa on aika matalallakin siinä tilanteessa, voimaantuvat erittäin paljon siis sen vertaistuen ansiosta. Laadullinen palaute, mitä me saadaan, on ollut se sellainen näiden taitojen lisääntymisen ohella, mikä mun mielestä oli ehkä semmoinen vahva havainto tässä meidän kurssikokonaisuudessa.

Inari
Näitä sun kursseja oli useilla eri paikkakunnilla, monia eri kanavia käytit tavoittaaksesi näitä henkilöitä, joita on lähtökohtaisesti vaikea tavoittaa näihin koulutuksiin. Miten erityisesti onnistuit, mitkä oli olennaisimpia ikään kuin näitä hakevan toiminnan keinoja sun hankkeessa.

Säde
Me käytettiin aika moninaisia keinoja. Sanoit että kohderyhmä on haastavaa tavoittaa, mutta silloin siitä kokemuksesta, että mitä tää kohderyhmä käyttää esimerkiksi mediana, niin on ollut hyötyä. Paikallislehti-ilmoittelu on vahvasti noussut ehkä tässä meidän hankkeessa erilaisena metodina, kun noissa muissa rinnakkaisissa. Eli ihan tuolla Tampereen, Vantaan ja saman Espoon suunnalla, niin paikallislehtien ilmoittelua sen lisänä, että meillä on tietysti sosiaalinen media ja pyritään tietenkin myös ihan paikallisten järjestöjen ja muiden kautta kontaktoimalla tavoittamaan ihmisiä, että moninaisesti eri kanavia on käytetty.

Inari
Pinja Kuusenaho, miten sinä luonnehditun hankkeen keskeisiä tuloksia ja miten sun hankkeessa ohjattiin opiskelijoita?

Pinja
No ensinnäkin mä oon tosi iloinen, että hakevan toiminnan tavoitteeseen päästiin, eli kursseilla aloitti yhteensä vuoden aikana kahdeksankymmentäyksi opiskelijaa. Ja selvästi tavoitettiin sitä oikeaa kohderyhmää, koska kurssi koettiin palautteiden mukaan hyödylliseksi ja se käytiin usein loppuun. Ja se sai selvästi innostettua opiskelemaan lisää esimerkiksi suorittamaan digiosaamisen merkkejä.

Ja tärkeänä tuloksena voi pitää myös sitä, että tosi moni opiskelija sai kurssista tunnustusta sille osaamiselleen. Eli kurssit oli viety Koski-järjestelmään, ne oli opintopisteytetty ja niissä oli tarkat osaamistavoitteet ja kurssilaisten osaaminen sitten lopussa arvioitiin. Ja kurssin loppuun suorittaneista yli kahdeksankymmentäviisi prosenttia saikin Koski-merkinnän, mitä voi pitää ihan huomattavana määränä, koska tavoitteet oli aika kunnianhimoisia ja niitä oli kuitenkin melkoisenkin paljon. Ja digiosaamisen merkkejä suoritettiin valtavasti, että hankkeen aikana yhteensä jopa sataneljäkymmentä.

Sitten voisi ajatella, että hyvinkin keskeinen tulos oli se, että löydettiin paljon niin kun erilaisia hyviä toimintamalleja siihen, miten tosia tuettiin ja ohjattiin näitä henkilöitä. Eli tässä hankkeessa tehtiin malli oppimisen ohjaamisesta perustaitokurssilla, jossa on pohdittu paljon just sitä, että kuinka ja minkälaisilla keinoilla ohjataan tämmöisen kurssin aikana.

Ja miten sitten ohjattiin, niin muun muassa alussa käytiin HOKS-keskustelut eli henkilökohtaiset osaamisen kehittämisen suunnittelukeskustelut, jossa käytiin läpi kurssilaisten historiaa ja sen hetkistä osaamista ja sen osaamisen kehittymistä ja jatkokehittämistä. Ja omia ehkä oppimisen kokemuksiakin matkan varrella. Ja tämmöiset keskustelut sitten tuki kurssille orientoitumisessa, mutta myös sitten kurssin jälkeisessä oman oppimisen läpikäynnissä.

Ehkä yksi tukikeino voisi olla sekin, että opiskelijoita, tai heihin oltiin yhteydessä henkilökohtaisesti aina kun siihen nähtiin tarvetta. Ja myös koulutussuunnittelijan, eli minuun tässä tapauksessa niin sai olla yhteydessä aina kun tuntui siltä ja tarvitsi apua. Ja sitten ihan kurssin lopussa annettiin myös yksilöohjausta tarvittaessa, jotta kurssilainen sai tehtyä loppuun kaikki tarvittavat tehtävät ja pääsi niihin oppimistavoitteisiin.

Ja sitten tässä mitä Sädekin sanoi, niin oli se vertaistuki vielä sitten yhtenä tukimuotona, sillä varsinkin digitaitokerroilla, niin kyllä vierustoveria hyvin autettiin ja moni koki sitten palautteiden mukaan saaneensa sitä ryhmästä myös vertaistukea ja tuota iloa.

Inari
Säde, sun kursseilla oli myös hirveän hyvä se osuus, että kun opiskelijat pääsi tavallaan hankkeen toimenpiteiden piiriin, ryhtyivät opiskelijoiksi, niin se tuki mitä myös sun kursseilla tarjottiin monille hyvin paljon tukea tarvitsevillekin, niin se oli onnistunut tai riitti. Kurssilaiset eteni kursseille ja pääsi loppuun. Kerrotko tästä tarkemmin näistä tuki keinoista sun koulutuksissa?

Säde
No vastaavasti niinku Pinja tuossa kertoi, niin meillä oli ennen kurssia ja kurssin aikana ja sen jälkeen vahva, voisi sanoa henkilökohtainen ohjaus, ohjauskeskustelu. Eli ihan juuri niistä peruslähtökohdista ja myöskin kurssin jälkeen sekä omaa urasuunnittelua ja tulevaisuussuunnittelua. Tietysti sitten myös sitä palautetta saatiin niissä, että voitiin kertoa sille erilliselle HOKS-ohjaajalle, että mitä mieltä on ollut kurssista. Saatiin sillä tavalla myös autenttista palautetta.

Meillä kurssin aikana todellakin pyrittiin hyvin paljon yksilöllistämään asioita, vaikkapa ajatellaan digitavoitteissa, niin he ovat jo ensimmäisen kurssin aikana, että eroja on aika paljon. Osalla oli hyvinkin nopeaa etenemistä tai perustaitoja valmiiksi ja sen ensimmäisen kurssin jälkeen tehtiin selkeä linjaus vielä, että entistä enemmän henkilökohtaista räätälöintiä muun muassa näihin digitavoitteisiin.
Toinen oli matematiikkaviikko, meillä oli kaksi erityisopettajaa siellä. Ja yhtälailla niin alku- ja lopputestaus, joka sitten otettiin melkein puoli pakoksi. Mikä ei nyt ollut ihan täysin pakko, mutta että tavallaan pyrittiin siihen, että jokainen sen tekisi. Se antoi hyvää tietoa siitä, onko ihan perustaidoissa vai ollaanko vähän kehittyneemmät perustaidot, niin voi jakaa tätä ryhmää. Ja sitten tulee hyvä palautetta, että saatiin niin yksilöllistä tukea.

Inari
Viittasit tuossa HOKS-ohjaajaan eli tähän henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen keskustelun kävijään opiskelijoiden kanssa. Molemmissa perustaitokoulutushankkeissa oli siis hyvin yksilöllistä tukea osallistujille, mikä varmaan on yksi syy sille, että ne olivat hyvin onnistuneita ja voidaan sanoa, että hyvin vaikuttavia. Vaikuttavuutta selvitettiin teidän hankkeessa kyselyin, jotka teetettiin osallistujilla jokaisen kurssin aluksi ja lopuksi. Niissä kysyttiin muun muassa yhteiskunnallisen osallisuuden kokemusta, tunteita, käsityksiä omasta oppimisesta ja toisaalta käsityksiä omasta työelämään kiinnittymisestä tai työelämään pääsemisestä ylipäätään.

Pinja Kuusenaho, osaamisen ohjaksissa -hankkeen vetäjänä, mikä näissä vaikuttavuus tuloksissa erityisesti ilahdutti.

Pinja
Ensinnäkin siis ilahdutti se hyvin paljon, että tämmöisessä vähän löysemmän kurssissa eli 6 viikon iltakurssissa, näkyi vahvasti se, että se minäpystyvyyskokemus oli parantunut positiivisesti ja se oli vaikuttanut myös huomattavasti siihen, että opiskelijat koki opiskeluvalmiuksiensa parantuneen ja myös työelämätavoitteidensa selkiytyneen. Ilahdutti myös kovasti se, että moni vastasi tässä kyselyssä tuntevansa olevansa arvostettuja arvokas ja vieläpä se, että sitten kurssin lopussa, kun vastattiin samaan kyselyyn, niin arvokkuuden kokemus oli hieman kasvanut. Ja sitten oli myös mukava huomata, että kurssilaisten tunne siitä, että ovat periksiantamattomia niin kasvoi kurssin aikana huomattavastikin. Kyselyn lopussa huomasi, että oli puolet vähemmän niitä, jotka vastasi että antavat helposti periksi.

Tää ei nyt liity ehkä suoranaisesti tähän vaikuttavuus kyselyyn, mutta huomasin, että tällä kurssilla niin oli hyvinkin paljon semmoista opiskeluinnon ja sinnikkyyden kasvua. Mitä pidemmälle mentiin kurssia, niin sitä tärkeimmäksi tuli selkeästi opiskelijoille se, että he yltävät niihin oppimistavoitteiden, saavat sen Koski-merkinnän ja tuota tekevät mahdollisimman paljon niitä digiosaamisen merkkejä. Eli selkeästi nälkä kasvoi syödessä, mikä oli tosi mukava asia. Ja ehkä vielä se täytyy sanoa näistä vaikuttavuuskyselystä, että sillä tavalla huomasi, että on ehkä just sitä oikeata kohderyhmää, tavoitettu, eli jatkuvan oppimisen ja osallistumisen katveessa olevia ihmisiä. Näissä minäpystyvyyskyselyssä tuli ilmi semmoisia ehkä vähän normista poikkeavia vastauksia, kuten että huomattavan moni koki, että itsellä on yhteiskunnassa annettavaa vain silloin tällöin ja muutama koki jopa olevansa yhteiskunnan ulkopuolinen. Mä oon tosi iloinen, että juuri heitä saatiin myös kurssille mukaan.

Inari
Kiitos, kiitos. Tässä kuvasitkin hyvin näitä muutoksia ja erityisesti nää kohdat, että opiskelijat kokevat olevansa arvostettuja ja näin, niin nehän on hyvin koskettavia asioita myös. Ja varmasti taustalla siinä, että näiden selvitysten mukaan tunne siitä, että on osallisena yhteiskunnassa, että se vahvistuu näiden perustaitokoulutushankkeiden myötä.

Pakko kuitenkin kommentoida tuossa, kun viittaat sinun ja Säteen hankkeita ja että tässä sun toimenpiteet oli ikään kuin löyhempiä, että kyllähän nekin on varsin intensiivisiä kuitenkin. Useita kontakteja viikossa ja sitten vielä yksilöllisten tarpeiden mukaan. Vaikka sitten Säteella oli monipäiväiset viikossa, useita viikkoja sillä tavalla putkeen, että ei kuitenkaan kovin löyhänä voida pitää näitä sunkaan. Ja tosiaan ohjaustoiminnan kannalta riittäviä, että nämä henkilöt on pysynyt ja näin upeita tuloksia on saatu.

Mutta Säde Tahvanainen, oma polku -hankkeen vetäjä, minkälaiset tulokset näissä vaikuttavuuskyselyissä voisi vaatia tarkempaa pohdintaa ja tulkintaa?

Säde
No me ollaan tehty onneksi kurssin aikana vähän ekstrahommia siltä osin, että mä teetin viikkokyselyn ja se toimi meidän kurssin aikana sen kurssisuunnittelun ja toteutuksen välineellä. Että saatiin joka viikosta palaute, että miten tää viikko on mennyt, miten sisällöt on toiminut ja myöskin opettajan toimintaan liittyvää palautetta. Muun muassa näitä yksilöllisyysasioita nousi siellä esille ja toiveita ja niihin reagoitiin hyvin nopeasti. Eli sitä kautta saatiin laadullista palautetta, että myös määrällistä palautetta, että miten ne asemoituivat kokonaisuudessaan. Tuntuu, että se sisältö toimi ja siihen ei tarvinnut hirmu isoja muutoksia tehdä tuossa vuoden aikana.

Ja sitten tästä muusta palautteesta, kun me tehdään vaikuttavuuskysely ja sen lisänä jälkikyselyitä kurssin jälkeen, kun niistä kaikista yhteen vetää, plus sitten sen laadullisen palautteen, niin voidaan vetää sitten jo johtopäätöksiä. Jos olisi pelkästään vaikuttavuuskysely, niin sanoisin, että kurssi näyttää isolta osalta, että ei ole juuri isoja muutoksia. Ja tällä oppimisen areenalla se näyttää semmoista positiivista kohorttia, että nousua on siinä oppimismotivaatiossa ja innossa lähteä opiskelemaan jatkossa.

Ja mikä selkeästi näkyy siinä, että me ollaan keskitytty voimakkaasti myös oppimisen pulmien ratkaisemiseen. Lukitestauksen, matemaattisen testauksen ja niiden taitojen lisäämisen kautta, että myös sen kurssin sisältö varmaan peilautuu siinä. Työelämätaidoissa näkyy ehkä toiminta mihin viittaat, niin työhön hakeutumisen motivaatiossa, tai uskossa, että pääsee, niin niissä ei näy isoja muutoksia. Ja mä ehkä pidän sillä tavalla luonnollisena, että osalla on jopa negatiivisia tuloksia, koska he on saaneet realistisemman kuvan sitten omista taidoista ja kyvyistä.

Meillä oli muun muassa maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, jotka sitten sanoivat, että hyvä, nyt hän tietää, että hänestä ei ole tuolle alalle, hän ei pääsekään tuohon. Ehkä nyt vaan pitää ensin stepata johonkin muualle ja sitten voi olla, että se näkyy laskuna. Ja jonkun verran tietysti selittää ehkä myöskin väsymys jo siinä viimeisenä perjantaina. Näille meidän kohderyhmän opiskelijoille kuusi tuntia päivässä oli aika monellekin semmoinen sitkeä pinnistely. Ja silti ylpeä olen tuloksista, että he oli pääsääntöisesti kurssilla mukana. Hyvin harvat keskeyttivät.

Inari  
Työelämän Sivistysliiton Osaamisen ohjaksissa -perustaitokoulutushankkeen Pinja Kuusenaho, sun koulutushankkeen kurssit jatkui siis kuusi viikkoa ja opetusta tarjottiin muutamana iltana viikossa. Miten näihin Säteen viisiviikkoisia intensiivikursseja väljempi rakenne näkyi näissä teidän hankkeiden erilaisissa vaikuttavuustuloksissa?

Pinja
No ehkä tän löyhemmän kurssin tuloksissa oli nähtävissä hieman laajemmin semmoista muutosta positiiviseen suuntaan, kun katsotaan sitä kokonaisuutta. Ja sehän voi tosiaan monestakin asiasta johtuu, mutta mä pohdin kanssa, että ehkä väljempi kurssirakenne antoi vähän enemmän semmoisia lepotaukoja niihin viikkoihin, verrattuna siihen intensiiviseen päiväopiskeluun. Ja voi olla, että ei tullut semmoista viimeisen kerran väsymystä, kun tosiaan tää toka osa tästä kyselystä yleensä aina viimeisenä kurssipäivänä tehtiin.

Ja tuota mun kurssilla oli paljon myös työssäkäyviä enemmän kuin Säteen kurssilla. Ja voi olla, että heillä sitten tämmöiset arjen olemassa olevat rakenteet tuottavat tyytyväisyyttä vähän enemmän ja se näkyy sitten tyytyväisyyden lisääntymisenä vielä tässä kyselyssäkin sitten loppua kohden. Ja Säde tuossa pohti omien tuloksien kohdalla, että ainakin ryhmäläisille ehkä semmoinen uskallus ja rohkeus olla rehellisiä on voinut kasvaa sitten loppua kohden. Mihin on ehkä voinut sekin vaikuttaa, että he ovat olleet tiiviimpi ryhmä ehkä, kun tässä mun hankkeessa. Niin uskaltaa ehkä sanoa vielä rohkeammin, että miltä tuntuu. En tiedä se voi olla yks syy. Ehkä mun kurssilla ei ollut sitten ihan niin sellaista niin kun suurta ryhmäytymisen ja vapautumisen tunnetta.

Mulla on tässä muuten yksi suora ote kurssilaisen palautteesta, joka jotenkin hyvin sopii tähän näin: “Kurssi loi uskoa omaan osaamiseen sairaudesta huolimatta ja sain sairausloman aikana suoritettua tavoitteellisen kurssin. Kurssia tuki väljä aikataulu ja sopiva tahti sekä etäosallistuminen”. Eli voisin kuvitella, että voi myös olla sitten tämmöiselle henkilölle, jolla ei ole ollut niin paljoa aktiviteettia arjessa, niin tämmöinen etäosallistuminen, mahdollisuus ja vähän väljemmät viikot niin on voinut sitten antaa myös sellaista jaksamista siihen.

Inari
Kiitos. Entä Säde millaisia esimerkkejä nostaisit opiskelijoiden kommenteista? Miten perustaitojen vahvistaminen on heitä auttanut eteenpäin työelämään ja jatkuvan oppimisen tiellä?

Säde
Jos ottaa case-esimerkkejä vaikka keväältä, niin eräskin henkilö, joka oli ollut kotona lapsia hoitamassa koko aikuisikänsä, sanoi, että ilman tätä kurssia en olisi uskaltanut lähteä opiskelemaan. Hän koki erityisesti digitaidot sellaisena, että hänellä on nyt pohja. Että siellä oli taito ja kyvykkyyttä ja näin edelleen, että piti löytää sieltä naftaliinista. Että saa tämmöiset opiskelun tarpeelliset perustaidot päivitettyä ja lähdettyä eteenpäin. Tää on nyt yksi case-esimerkki tästä.

Samoin kuin syksyllä, meillä oli maahanmuuttajille suunnattu kurssi. Tässäkin tapauksessa kiitän myös digiopettaja, joka koulutti tätä ryhmää, ja siellä oli muutama, jotka pääsivät suoraan töihin juuri sen takia, että etsittiin se väylä, millä tavalla tässä päästään sitten hakemaan se työpaikka ja ihan kädestä pitäen apua. Että kyllä nää sillä tavalla antavat tosi positiivista palautetta.

Sitten itse kurssilaista tietysti tulee erilaisia palautteita, että milloin isompiin ja milloin pienempiin asioihin pääsääntöisesti ihan positiivista. Täällä esimerkiksi digista kerrotaan, että kivaa oli, mutta välillä rankkaa, kun tulee paljon uutta asiaa on päänuppi kovilla. Ja yks palaute oli, että on mukavaa, että opettajat ovat meidän kanssa siellä pahvilaatikon pohjalla, eikä ne istu siellä laatikon päällä meitä ohjaamassa ikään kuin muiden yläpuolelta. Se oli mun mielestä semmoinen TSL:n pedagogiiikalle ja ajatukselle siitä, että miten näitä ryhmiä ohjataan ja ihmisiä kohdataan, niin erinomainen palaute ja kiteytys.

Inari
Ehdottomasti kyllä. Kiitos tuon jakamisesta ja tosiaan voi kiteyttää tätä meidän pedagogista ajattelua, pedagogiikkaamme. Pinja Kuusamo, minkälaisia oppimisen esteitä on koulutuksissa tunnistettuja miten opiskelijoita on niiden ratkaisuihin tuettu. Miten nää näkyisi tuolla vaikuttavuuskyselyiden tuloksissa?

Pinja
No osa kurssilaisista toi esille ihan jo siinä aluksi siinä HOKS-keskustelussa, että heillä on vaikka matemaattisia oppimisvaikeuksia tai lukihäiriö. Kaikkihan eivät tätä tienneet ja ehkä niin kun tunnistaneetkaan itsessään, mutta tuota kyllä se otettiin sillä tavalla huomioon, että esimerkiksi just matikkakerralla jokainen sai omaan tahtiin tehdä niitä tehtäviä ja itsenäisesti pohtien. Ja sain juuri oman tasoisia tehtäviä eikä tarvinnut sillä tavalla muiden edessä niinkään tuoda esille sitä omaa osaamistaan. Mutta kuitenkin pääsi kuulemaan sitten muiden ratkaisumalleja ja verrata omia niihin ja sillä tavalla oppia.

Ja ehkä nyt huomasi kurssilla jonkun verran sellaista, että jotkut pidemmät ohjeet tai sähköpostiviestit saattoi tuottaa semmoista vaikeuttaa sisäistämisessä, että sieltä otettiin vaan osa viestistä ja tehtiin sen mukaisia asioita. Eli kurssilaisia mitenkään aliarvioimatta, niin kouluttajan piti antaa mahdollisuudet saada ohjeet monella eri tavalla, että annettiin kirjallisesti ja sanallisesti erilaisin esimerkein. Ja tämmöiset vieraammat käsitteet vaikka vieraskieliset, niin ne piti toistaa useaan kertaan, että sitten ne omaksuttiin vähän paremmin. Ja digiopetuksen aikana kierreltiin luokassa paljon ja tarjottiin apua niillekin, jotka ei ehkä sitten uskaltaneet sitä niinkään pyytää. Eli opettajalta kyllä sitä vaadittiin paljon, että on tuntosarvet herkillä ja tunnustellaan koko ajan, että pysyykö kurssilaiset mukana ja uskaltavatko kysyä.

Ja palautteesta tuli paljon sitä esille kurssilaisilta, että on ollut semmoinen turvallinen ympäristö, että ovat kokeneet, että ovat uskaltaneet kuitenkin sitten kysyä ja on annettu aikaa oppimiseen. Ja sitten oppimispäiväkirja, mikä meillä oli mukana tässä yhtenä tehtävänä, työllistävänä ja itsenäisenä tehtävänä, niin siinäkin annettiin tehdä oman tason mukaisesti. Ja määritellä itse se laajuus ja tosiaan vaikeustaso esimerkiksi siinä, että minkälaisen visuaalisen toteutuksen tekee siihen. Että oppimispäiväkirjaa sai kirjoittaa niin paljon tai vähän ja siitä näkökulmasta, mikä on tuntunut itselle luontaisimmalta, kunhan sitä teki ja sillä tavalla semmoiseen malliin oppi.

Ja ehkä se, miten sitten oppimisen esteiden tunnistaminen ja tukeminen on näkynyt vaikuttavuuskyselyyn tuloksissa, niin niitten määrä väheni suuresti, jotka kokivat että opiskelutaidoissa on paljon puutteita. Moni kuitenkin koki kurssin jälkeenkin, että puutteita opiskelutaidoissa on edelleen jonkin verran, mutta vähemmän oli kuitenkin heitä, jotka näin koki kurssin lopussa. Ehkä ymmärrys ja tietoisuus omasta oppimiskyvystä, mutta toisaalta myös niistä oppimisen apukeinoista on vahvistunut tän kurssin aikana. Ja moni myös sanoo, että ennen tätä kurssia ei ollut koskaan pohtinut sitä omaa oppimistaan tai siihen vaikuttavia tekijöitä. Eli kyllä mä sanoisin, että mahdollisista oppimisen esteistä huolimatta niin moni sai kyllä positiivisia oppimisen kokemuksia ja intoa ja iloa oppimisesta.

Inari
Kiitos. Säde Tahvanainen, miten tästä jatkaisit? Mainitsit äsken muutamia mahtavia esimerkkejä, jopa suorasta työllistymisestä kurssin jälkeen, mutta tämä ei varmasti valitettavasti koske kaikkia. Minkälaisia muita jatkopolkuja kurssilaisille löytyi kurssin myötä.

Säde
No meillä oli sen työllistymisen opiskelujen lisäksi myöskin ihan kuntoutuspolkuja. Eli kun mainitsin, että on tämmöinen erityinen tuki, niin oli kovasti mukana, niin tehtiin lausuntoja myöskin näille opiskelijoille. Elikkä siinä lukemisen pulmista. Ja jos me tehtiin havaintoja muun muassa siitä, että on hahmottamisen pulmia, on laaja-alaisempia oppimisen pulmia, niin lausunnossa sitten todettiin ne havainnot ja suositeltiin muun muassa lisätutkimuksiin pääsemistä. Ja sitä, että huomioidaan jatko-opinnoissa näitä asioita. Että myöskin sitten kuntoutuksen osalta, että osalla on selkeästi se kuntoutuspolku ja sinne siirtymisessä on siellä sitä tietoa.

Vaikeintahan yleensä elämässä ihmisillä on, että jos tämmöisiä asioita ei havainnoida ja sua pidetään vaan laiskana tai muuten vaan höhlänä niin sanotusti, että se alkaa sitten vääristää sitä itsetuntoa ja vaikuttaa sun elämän polkuun vahvasti. Että kyllä mä sanoisin, että toi oli, sieltä lähti nimenomaan tänne kuntoutuspolulle myöskin ihmisiä. Se on minusta positiivinen tie, koska jos oot ollut pitkään jossain muualla, että et pysty edes kuntoutukseen, niin oot ollut aika huonossa tilanteessa lähtötasolta tähän meidän työelämään tai muuhun peilaten.

Inari
Näissä ollaan varmaan näiden olennaisten kysymysten äärellä, kun Pinjakin tuossa aiemmin mainitsi sitä, että se tunne siitä, että tulee arvostetulla tavalla kohdatuksi, niin muun muassa se vahvistuu. Pinja, mitä muita näkökulmia näkisit siihen, että miksi yhteiskunnallisen osallisuuden tunne voi tällaisten kurssien myötä vahvistua?

Pinja
No mä voisin tähänkin tuota lukea muutamat otteet kurssilaisten palautteista. Eli he ovat vastanneet kysymykseen, miten kurssi auttoi sinua omassa tilanteessasi. Niin muun muassa seuraavasti, antoi mielekästä tekemistä työttömyysajan arkeen, tunsi kuuluvansa joukkoon ja sai jonkinlaista varmuutta. Itseluottamusta tuli lisää. Sain itsevarmuutta osaamiseen, helpotti digielämää, antoi muuta ajattelemisen aihetta. Itsevarmuus lisääntyi ja vuorovaikutus tilanteen lukutaito kehittyi, mistä oli apua työnsaannin alkuvaiheessa.

Eli jos ensinnäkin ajatellaan ihan kurssin opetussisältöjä, niin moni koki saaneensa tosiaan lisää itsevarmuutta esimerkiksi just digitaitojen karttumisen kautta ja sehän voi osaltaan vahvistaa uskallusta sitten edistää omia asioita ja olla aktiivisempi omassa arjessaan. Toinen tekijä voi olla se, että kurssi toi tosiaan arkeen semmoista uudenlaista toimintaa ja vastuuta. Ja vaikka tuossa puhuttiin, että oli tosiaan mun kurssi tämmöinen vähän löyhempi, niin Inari sanoitkin, niin kyllähän siinä oli sitten niitten opetustuokioiden lisäksi joka viikko kuitenkin itsenäistä opiskelua ja oppimispäiväkirjan tekoa ja digimerkkien suorittamista. Ja vieläpä tämmöisiä vapaaehtoisia etäkertoja, että kyllä siinä oli monelle päivälle toimintaa. Se voi olla, että se on eronnut sitten siitä aikaisemmasta kurssia edeltävästä arjesta. Ja se on tuonut mukanaan tunnetta semmoisesta aktiivisesta toimijuudesta. Ja tämän lisäksi jokainen kurssilainen on ollut kuitenkin osa suhteellisen pientä ryhmää. Eli heillä on varmasti niin kun ollut selvää se, että ovat merkityksellinen osa sitä ryhmää ja yhteyttä otetaan heti, jos heitä ei kuulu kerroille. Eli tuota varmasti on tullut semmoinen niin kun olo merkityksellisyydestä ja osallisuudesta sitäkin kautta.

Inari
Säde Tahvanainen, myös monenlaiset työelämä osaamista konkreettisesti näillä perustaitokoulutushankkeiden kursseilla opitaan. Minkälaista työelämäosaamista ja mitä sen pohjalta voi tulkita näistä vaikuttavuuskyselyiden tuloksista?

Säde
Joo tässä voidaan sanoa, että koko kurssi on tietyllä tavalla sitä työelämätietouden ja työelämäosaamisen vahvistamista. Elikkä monella tapaa niihin integroituu sekä oppimisen taidot että ne perustaidot, että myös työelämässä tarvittavat järjestelmät ja muut. Ilman niitä nykypäivän pilvipalveluita ja muitahan ei oikeastaan selviä enää tämän päivän varsinkaan asiantuntijatehtävissä. Ja voisi sanoa, että ihan tuolla perustyössäkin käytetään yleensä järjestelmiä, jotka voisi sanoa, että excel-taulukko kun pistetään, niin olet jo pilvessä, että pitää ymmärtää missä se tieto on ja kaikki mahdollinen muun muassa tähän tietosuojaan liittyvä kysymysasia.

Itse kysymykseen niin työelämätietoisuus, meillä oli myöskin työelämäviikko, oli työturvallisuuskorttia ja sitten pari päivää työelämätietoutta. Meillä on ehkä vähän lyhyempi kuin muutamassa muussa hankkeessa ihan strategisesti myöskin otettiin. Jonkun verran tuli palautetta, että halutaan sitä lisää nimenomaan. Se on varmaan hyvä havainto, että tämmöinen vielä laajempi työelämäkuvio. Ja joiltakuilta tuli, että tässä on turha asiaa. Että vähän ääripäistä toiseen tulleita palautteita on. Niitä, joilla on hyvät, on ollut luottamustehtävissä esimerkiksi tuolla ihan työpaikoilla aikaisemmin hyvät tiedot ja taidot asioissa. Ja osalla se on ihan perustiedon puute ja tarve on suuri.

Se havainto kyllä tuossa tuli myöskin tehtyä näiden ryhmien osalta nyt, jotka tuolla työnhakijana nyt ovat. CV ja työnhaun asiakirjojen päivittäminen, mikä tehtiin myöskin tuossa digiopettajan johdolla, niin suurin osa piti hyödyllisenä ja he sai päivitettyä. Nyt tuli sellaista palautetta, että nyt onneksi keskityttiin aidosti hänen asioihinsa. Että ei ollut pelkästään sitä, että kirjoitetaan teknisesti joku CV, vaan käytiin myöskin läpi, että mitä tää tarkoittaa, mitkä sun vahvuudet on, miten sä voit sitä hyödyntää. Valitettavasti tuli vähän palautetta, että aikaisemmilla kursseilla ei ole ehkä pystynyt saamaan sitten noissa muissa organisaatioissa sellaista yksilöllistä tukea ja on jäänyt vähän sitten huonommalle sitten se oma oman CV:n päivittely.

Inari
Kiitos Työväen Sivistysliiton Pinja Kuusenaho ja Säde Tahvanainen. Todella monipuolisesti ja kiinnostavasti kuvasitte, miten perustaitokoulutushankkeet ovat vaikuttavia siinä, miten hyvinkin jatkuvasta oppimisesta sivussa olevat henkilöt pääsevät kiinni oppimiseen. Käsitys osallisuudesta yhteiskunnassa vahvistuu ja tuntuma työelämässä pysymistä tai työelämään pääsemisestä. Kiitos myös Äänimerkki-podcastin kuulijoille.