Marja: Tervetuloa mukaan. Tänään Äänimerkin aiheena on mentorointi ja keskustelemme yhden mentorin matkasta. Mikä motivoi häntä lähtemään mentoriksi? Mikä on ollut mentorikoulutuksen tai mentoroinnin tärkein anti sekä siitä miten vuorovaikutus sujuu, kun mentoroitava vielä harjoittelee suomen kieltä. Minä olen Marja Koskela Työväen Sivistysliitosta ja koulutan Komeetta-hankkeessa mentoreita, jotka tukevat maahan muuttanutta työpajalla mentoroinnin avulla. Varsinainen mentorointi tapahtuu Silta-valmennuksen työpajoilla, joissa valmentaudutaan työelämään ja opiskeluun. Mentoroinnin tarkoitus on tukea maahan muuttaneita sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin ja työelämään. Voidaan siis ajatella, että työpajat ovat työyhteisöjä, joissa mentorit auttavat työpajalla olevia maahan muuttaneita asiakkaita, jotka ottavat ensiaskeleita suomalaiseen työelämään. Mentorit puolestaan ovat työpajoilla olevia asiakkaita, jotka osaavat suomea ja joilla on enemmän osaamista suomalaisesta työelämästä. Ennen varsinaista mentorointia mentorit saavat koulutusta kulttuurisensitiivisyydestä. Tänään mukana keskustelemassa on Tommi Grönberg, joka on toiminut mentorina hyvinvointipaja Liikkuvassa. Tervetuloa mukaan Tommi

Tommi: Kiitoksia.

Marja: Tähän ihan alkuun kysyisin sulta, että kertoisitko vähän itsestäsi ja millaista se arki on siellä Liikkuva-pajalla?

Tommi: No joo elikkä olen tämmöinen vuonna 1973 syntynyt medianomi, joka tällä hetkellä opiskelee Tampereen konservatoriossa klassista laulua ja tekee tuolla eri kuoroissa sitten konsertteja oopperaa niin edelleen. Tämmöinen kulttuurihörhö tavallaan ja tota ihan sitten menin tuonne Silta-valmennuksen Liikkuva-pajaan kuntoutukseen, kun tuo fyysinen kunto miksei henkinenkin niin on ollut vähän huono ja tommoinen liikunnallinen oli sitten just mua varten niinku erinomainen valinta. Siellä nyt sitten näiden eri liikuntamuotojen lisäksi niin avautui sitten mahdollisuus tämmöiseen hankkeeseenkin sitten mennä mukaan, mutta enimmäkseen siellä pajalla voi joko yksin olla kuntosalipuolella, siellä on ihan kaikki kuntosalivälineet/laitteet tai sitten olla ryhmässä mukana pelaamassa sulkapalloa, sählyä, lentopalloa. Siellä on kaikki nää tilat. Se on ihan fantastinen tässä mielessä ja se on niinku se normaali päivärytmi siellä elikkä 9 tullaan ja sitten yhdentoista maissa syödään ja sitten vielä yhteen asti on jotain iltapäivällä ja ihan on joogasta ollut sitten niinku keskusteluryhmiin tai dokumenttien katsomiseen, että hyvin laajasti kaikkea se on se päivärutiinit siellä. Yritetään niin kun saada jaksamista paremmaksi. Ja tota mulla on maanantaista keskiviikkoon siellä ne päivät. Hyvin monipuolista silleen, että saa itse vaikuttaa siihen mitä siellä tekee ja ehdottaa sitten muillekin mitä tehdään yhdessä. Tosi mukavaa, oon viihtynyt siellä pitkään ja voisin viihtyä siellä vielä tosi pitkään.

Marja: Kiva, kiva kuulla. Haluaisitko kertoa, että minkä takia sä alunperin lähdit mentoriksi?

Tommi: Mitä mä nyt muistan siitä hetkestä, kun sinne tultiin esittelemään tätä hanketta, niin olin niin kuin muutkin siellä vähän sillä tavalla epäröivä, että tota ja varsinkin mun ikäiset ylipäätään on silleen niin kun se voi tulla siitä iänkin mukana tämmöistä jäykkyyttä sen suhteen, että mitä uutta nyt haluaa tehdä ja ryhtyä mihinkään, että onkohan toi nyt minua varten tuommoinen maahanmuuttajien sitten mentorointi? Mutta tota, mulla on aina ollut tämmöinen, lähes sairaalloinen uteliaisuus eri asioita kohtaan ja se voitti sitten tavallaan tän epämukavuuden tai ujouden tai tämmöisen ennakkoluulon sitten sitä kohtaan, että tota kokeilisi tämmöistä. Siinä ei vaadittu, että pitäisi olla jo jonkinlainen niin kun diplomaatti tai joku tämmöinen että olisi niinku kokemusta tai olisi tässä hyvä tai sujuva niin ajattelin että eihän se nyt ota jos ei annakaan ja se uteliaisuus oli kova. Se oli varmaan se niinku se perimmäinen motiivi siinä sitten eihän tota sitä oikeastaan missään muualla niinku sen helpommaksi voi tehdäkään, kun jos tätä varten oikein on tämmöinen kurssi, että miten puhut suomea ulkomaalaiselle. Ei niitä ole ehkä niin kun tämmöisiä kohtaamisia normaalissa elämässä, sujuvia kohtaamisia toisten suomalaistenkaan kanssa jos haluaa tutustua uusiin ihmisiin saatikka ulkomaalaisten kanssa, niin nyt kun järjestetään oikein kurssi tätä varten, niin kynnys oli pistetty niinku maan alle siinä mielessä. Kysymys on vaan siitä, että voiko sitten astua sille epämukavuusalueelle tuntemattomaan ja niin kun kokeilla ja minä ja Sami sitten meidän pajalta lähti siihen. Sami on nykyään siellä apulaisvalmentajana, oli silloin kuntoutujana niinku minäkin niin päätettiin lähteä siihen sitten mukaan.

Marja: Joo eli uteliaisuus voitti epävarmuuden ja alussa ehkä jännitti, että mitä tää tarkoittaa sitten tää mentorointi ja miten se sujuu ihmisen kanssa, joka ei vielä osaa vaikka suomea kauhean hyvin.

Tommi: Joo siis, kyllähän siellä pajalla on ollut niin kun ulkomaalaistaustaisia, mutta että yleensä oltu hyvin ujoja sen suhteen, että mentäisiin niinku heille juttelemaan, että odotettu, että jos niillä nyt jotain asiaa on, niin tulee sitten meille, mutta että tää oli niinku sitten semmoinen mahdollisuus niinku olla sitten aktiivisempi siinä, mutta että ymmärrän että moni ei halunnut lähteä siihen. Itsekin olin silleen että en nyt tiedä tuleeko tästä mitään ja eihän mulla ole mitään niille sanottavaa ja blaa blaa blaa, mutta niin se uteliaisuus voitti, että se oli se syy lähteä mukaan.

Marja: Joo ja hyvin tuossa mun mielestä summaat sitä muidenkin mentoreiden ja mitä he ovat kertoneet kokemuksistaan, että se kun on niinku tämmöinen rooli annettu, että sä oot nyt mentori, niin sun on helpompi ikään kuin myös lähestyä vieraita ihmisiä ja ottaa sitä kontaktia.

Tommi: Joo siis näyttelijäthän puhuu siitä, kuinka ne on lähtenyt tai miksi on lähtenyt näyttelijäksi sen takia, että roolissa on helpompi olla esillä, voittaa se ujoutensa niin sama juttu, toi on ihan totta, että mentorina kun se on ollut tavallaan sun tehtävä/rooli, niin sitten on ollut helpompi niinku lähestyä/ajatella, että mä en ole nyt minä itseni vaan mä lähestyn, mulla on nyt tehtävä, mulla on nyt missio vähän niinku lähetyssaarnaaja siis niin kun tavallaan lähestyä niinku ulkomaalaistaustaista ja olla aloitteellinen, niin se auttoi sitten tavallaan siinä ujoudessa kyllä.

Marja: Joo, mitä sä nyt ajattelet sitten kun sulla on vähän aikaa on kulunut siitä, kun sä oot aloittanut sen mentoroinnin, niin mitä sulla on jäänyt käteen siitä mentorikoulutuksesta tai mentoroinnista? Mitä päällimmäisenä tulee mieleen?

Tommi: Jos mä ajattelen sitä kurssia, kun oli niitä lähitapaamisia niinku kouluttajan ja muiden mentoriopiskelijoiden kanssa, niin niistä jäi mieleen oikeastaan ne tyypit, ne ihmiset, jotka siellä oli, jotka oli kanssa uteliaisuudesta lähtenyt ja niin kun puhuivat omista kokemuksistaan, kun tota joko käy ulkomailla turistina ja yrittää puhua paikallisille tai sitten täällä kotimaassa kun puhunut muualta tuleville ihmisille tai minkälaisia ne tilanteet on ollut, niin oli aika hauskojakin esimerkkejä, kun on kulttuurit törmännyt. Sitten vakavampiakin ja tota ne jäi mieleen ne keskustelut ja sekä tietysti sitten aina se huvittava puoli, että jos niin kun joku ei ymmärrä sua niin huuda sille niin jos se ymmärtäisi paremmin, tää vähän tämmöinen vitsi niin niin tota tämmöisiä hauskoja juttuja, jotka niinku oikeasti ei pidä paikkaansa, mutta niin kun on tavallaan semmoisia että jos olisi tosi tyhmä, niin tavallaan miten toimisi ulkomaalaisten kanssa näitä siis se jutustelu siellä jäi mieleen. Tavallaan tää vertailu niinku kokemusten vertailu se jäi mieleen siellä ja sitten näistä esimerkeistä eri tilanteissa, kun nämä kouluttajat kertoi meille, että mitä niissä tilanteissa kun kohdataan niin niin kuinka tulisi kommunikoida ja kuinka ei. Ne oli ihan tota itse asiassa hirveän niinku ajatuksia herättäviä tavallaan niinku valaisevia siinä mielessä, että ei ollut ehkä kaikkea tullut ajatelleeksikaan, että tota miten toinen voi ymmärtää sut oikein tai väärin, niin ne jäi päällimmäiseksi siitä mieli.

Marja: Joo niinku viittaat varmaan siihen, että miten me ihmiset voidaan tulkita asioita eri tavalla siitä meidän lähtökohdista riippuen.

Tommi: Joo voi olla täysin niinku erilainen se niinku miten näkee sen tilanteen. Mielenkiintoista.

Marja: Joo. Entäs sitten se mentorointi? Mitä nyt sanoisit, että sulle jäi siitä päällimmäisenä?

Tommi: No ensinnäkin mä pidän itseäni todella onnekkaana, että mä sain Adelin, koska tota hän olikin niin kun se, joka oli vähän niinku miettinyt asioita mun puolesta, kun mä mietin kovasti, että miten mä nyt sitten häntä lähestyisin ja kuinka häntä auttaisin, niin hän tuli mun luokseni niin kun niin sanotusti valmiina niin kun ehdottamaan mitä hän haluaa ja mitä tarvitsee. Se oli loppujen lopuksi paljon helpompaa minulle kuin mä ajattelin. Ja tota sehän oli kuin olisi limusiinilla ajellut, että tota se oli paljon helpompi se kohtaaminen, kuin mä olin ajatellut. Hän niinku kertoi mulle mitä hän haluaa ja oli hyvin aktiivinen niin kun siinä, halusi oppia suomea ja no terävä kaveri, oppi hyvin paljon, kun puhuttiin niin sen huomasi jopa siinä puhuessa, kun hän oppii niinku. Hyvin nopea oppija. Se oli niin kun paljon helpompi se kohtaaminen kun mä olin ajatellutkaan.

Marja: Joo. Mitä/minkä tyyppisiä asioita missä hän halusi apua, kun sä kerroit, että hän tuli ikään kuin valmiine kysymyksineen siihen mukaan.

Tommi: Joo elikkä hän kysyi minulta niin kun, että voiko siellä pajalla tehdä yhdessä sitä tai tätä niinku jotain, että voisiko muut, lähdetäänkö pelaamaan tämmöistä. Hän halusi tämmöisiä joukkuepelijuttuja ja se oli mun mielestä niinku valtavan hieno askel häneltä, että hän rohkeasti tuli kysymään tämmöistä. Sitten keskusteltiin myös niinku omasta taustasta, hän kertoi omista lähtökohdistaan. Miksi oli lähtenyt Irakista? Hän oli Irakista. Ja tuota oli hyvinkin niinku tämmöinen halukas keskustelemaan, eli hän oli halunnut mentorin itselleen ja tota joka kerta kun ehdin sanomaan huomenta ja sitten sieltä lähti, että mitä tänään voitaisiin tehdä ja kyseli minultakin, että haluaisitko niinku, että ja hän oli hyvin niin kun aktiivinen, että mä koin itseni jopa niin kuin passiivisemmaksi osapuoleksi tässä mielessä, että ihan laidasta laitaan sekä kertoi asioistaan, kysyi mun perheestä ja sitten kertoi omaa työhistoriaa ja sitten, että mitä tänään haluaisi tehdä, että pelataanko pingistä. Hän oli hyvin aktiivinen/aloitteellinen tässä, että mullehan tää oli tosi helppo tilanne, mutta ihan kaikesta puhuttiin kyllä ja on puhuttu sen jälkeenkin kyllä.

Marja: Niin että se on niinku jatkunut, se teidän suhde sen varsinaisen mentoroinninkin jälkeen.

Tommi: Joo me ollaan WhatsAppissa edelleen yhteydessä.

Marja: Joo kiva kuulla ja teillähän alkoi tää tarina niin, että sä otit ensin häneen yhteyttä puhelimella.

Tommi: Joo kyllä.

Marja: Muistan että se vähän jännitti sua.

Tommi: Kyllä, koska tota mä en halunnut mokata tietenkään tätä ensimmäistä kohtaamista, mutta se lähti rullaamaan ihan omalla painollaan, että siitä kiitos hänelle.

Marja: Joo no mitä sä sanoisit siitä, että millaisia niinku keinoja sä käytit sitten? Miten se vuorovaikutus sujui, kun toinen ei ole vielä ehkä suomen kielessä niin taitava, niin miten se sujui se teidän vuorovaikutus ja kommunikointi?

Tommi: No niinku sanoin, hän oli hyvin nopea oppimaan ja tota jos mahdollista, niin käytin niinku havainnollistaakseni sitä sanaa. Esimerkiksi puhuttiin lentopallosta, näytin lentopalloa ja sanoin lentopallo ja niinku myöhemmin saatiin käyttöön myös tämmöisiä kortteja, joissa oli vähän niin kuin sama tarkoitus. Elikkä siinä oli kuva mitä se sana kuvaa ja se on kirjoitettuna niin hän näkee kun se sanotaan, miten se on kirjoitettu, niin oppii sekä kirjoitetun sanan niin kuin miten se äännetään/lausutaan. Elikkä niin kuin tuolleen havainnollistamalla. Joskus hyvin harvoin käytettiin englantia, mutta tota niinku sanoinhan hän oli hyvin nopea oppimaan ja tota noin se kehittyi siinä ihan livenä hänen suomen kielensä. Hänellä oli jo jonkin verran sitä suomen kieltä taustalla, että hän ei ollut ummikko. Hän oli ollut täällä jo ainakin neljä vuotta. Osasi kyllä niinku aika hyvin perussanastoa. Alusta ei tarvinnut lähteä hänen kanssaan, mutta että kyllä se hyvin niin kuin visualisoimalla ja sillä tavalla niin kun lyhyesti vaikka kiertokautta selittämällä, niin hyvin nopeasti päästiin eteenpäin.

Marja: Kyllä ja mäkin muistelen, että te olette molemmat hyviä puhuu englantia, että siihen alkuun piti vähän muistuttaa, että muistakaas puhua suomea.

Tommi: Joo joo ja me aika hyvin pidettiinkin se elikkä tota, koska hän halusi oppia suomea. Hän oli ihan vakavissaan sen suhteen että haluaa päästä töihin ja tota hän välillä purki tätä turhautumistaan Migrin suhteen, kun kestää kauan saada työlupaa ja tota kaikkia näitä ongelmia hänen kanssaan keskusteltiin läpi ja hän oli hyvin innokas, siis niinku integroitumaan, oppia suomea, työskennellä Suomessa ja se on tietysti nuorille miehille niinku turhauttavaa tietysti kun siinä menee vuosikausia sitten. Se onkin ihmeellistä, että siinä menee niin kauan, mutta joka tapauksessa lopulta hän sitten sai. Kuulin tässä loppuvaiheessa, että sai sitten luvat ja nyt on sitten töissä ja ja kaikki on ilmeisesti hyvin.

Marja: Minkä tyyppisistä asioista te nyt keskustelette, kun olette yhteydessä?

Tommi: Nyt on tietysti, kun WhatsAppissa viestitellään, niin se on lähinnä liittynyt terveyteen, kun kysyy, että onko kaikki hyvin ja sieltä joo kaikki hyvin ja miten on terveenä pysytty ja se on ollut vähän flunssaa tai niin kun se on nyt ollut sillä tasolla, että nyt tässä vuodenvaihteen jälkeen ei ole mitenkään sen isommin päivitetty niinku tilannetta, että se on pysynyt tämmöisenä vähän samalla tasolla kuin ystävien/sukulaisten kanssa, että vaihdettu nämä pakolliset kohteliaisuudet ja ilmeisesti mitään isompaa ongelmaa tai lottovoittoakaan ei ole ollut, mutta että että normaalisti on mennyt eli periaatteessa hyvin, mutta ei ole nyt päästy vielä sen tarkempiin yksityiskohtiin, niinku että tota mitä muuten kuuluu. Semmoista, että terve mitä kuuluu. Hyvää uutta vuotta näin niin kuin kommunikoitu.

Marja: Joo, no minkälaisia “Ahaa!” elämyksiä tai onnistumisia sulle on tullut mentoroinnissa.

Tommi: No aika paljonkin. Silloin kun opiskelin medianomiksi, niin käytiin jonkun verran niinku journalismia läpi eli mitä toimittajatyöhön kuuluu, kun haastatellaan ihmisiä, mutta tota siinä vaiheessa ei ikinä tullut niinku puheeksi ja ei tullut ajatelleeksikaan, että millaisen kuvan annat itsestäsi tai miten sinä näyt toiseen suuntaan niinku siinä tapauksessa haastateltavan nähden ja nyt tässä tapauksessa sitten maahanmuuttajan nähden ja tota se oli semmoinen “Ahaa!” elämämys, kun huomasi tavallaan kuinka erilaista se on, kuinka erilaisista kulttuurista hän tulee, miten ihmiset käyttäytyy jo pelkästään katukuvassa, saatikka sitten ystävien suhteen ja miten me käyttäydymme elikkä tota heidän kulttuuriin nähden mehän olemme niinku näytämme hyvinkin synkiltä ja tämmöisiltä vihamielisistä, ehkä jopa pelottavilta siinä mielessä, että kun ollaan keskenäänkin aika hiljaa. Pidetään hyvät välit toisiimme, ollaan silleen hyvin vähäsanaisia ja tavallaan niinku vakavia ja ja tota he varmasti ajattelee, että no kuka on kuollut että tota se on varmaan, se oli niinku semmoinen ensimmäisen kerran tuli niinku mieleen ajatella sitä, että miten he näkee meidät. He tulee omasta kulttuuristaan, jossa on enemmän meteliä, enemmän puhetta, enemmän ääntä ja meillä istutaan julkisissa kulkuvälineissäkin ihan hiljaa tai voi olla, että kaverin kanssa jutellaan, mutta että on periaatteessa hyvin hiljaista niinku se sosiaalinen kanssakäyminen ja miltä se näyttää niin se voi olla niinku, että on vaikea lähestyä. Tämän jälkeen niinku tämä avasi mun silmiä vähän silleen, että ehkä me voisimme olla aloitteellisempia. He ovat ottaneet sen ison askeleen. He ovat tulleet tänne ja he haluavat mentorin. Se on jo niinku pitkälle menty tässä, että niinku meillä on pieni askel tulla vastaan eli he ottanut ne isot askeleet ja tota se oli niinku semmoinen “Ahaa!” elämys ja nyt on sitten helpompi niinku lähestyä jo pelkästään aamulla sanoa, että huomenta ja ja miten voit niinku olla aloitteellinen eikä odottaa, että he tulee sanomaan, jos heillä on jotain asiaa niinku meillä suomalaisilla on ainakin mun ikäpolvella tämmöinen mentaliteetti, että turhia ei jaaritella, että jos haluaa jotain sanoa, niin tulee minun luokseni. Niin tää on niinku vähän jäänyt silleen pois, että musta on tullut vähän aktiivisempi tässä, kun mä tajusin sen, että voi olla heille iso kynnys, kun ollaan niin vakavia ja hiljasia niin tulla luokse, että hei niinku se voi olla vaikeata, koska hehän on kulttuurista, missä tuntemattomatkin saattaa vilkutella toisille. Siis he on lähtökohtaisesti niinku sosiaalisempia tässä niinku small talkissa, sanotaan näin niin tota tää oli semmoinen yks “Ahaa!” elämys, tän nostaisin niinku isoimmaksi.

Marja: Joo aika iso “Ahaa!” elämys ja tekeekin mieli kysyä sulta, että tää on tämmöinen spekulatiivinen kysymys, että mitä sä ajattelet, että mitä se jos sä ajattelet sen maahanmuuttaneen näkökulmaa, kun hän tulee työpajalle ja siellä on tällaista mentorointia, niin mitä sä ajattelet, että sillä voisi olla niinku merkitystä sille mentoroitavalle tai koko pajan itse asiassa toimintaan.

Tommi: No tää on nyt spekulatiivista, mutta mä olettaisin, että se on vähän heille myös se mahdollisuus leikkiä roolissa, tavallaan lähestyä meitä elikkä tavallaan se antaa tämmöisen muodollisen mahdollisuuden tutustua suomalaisiin myös toiseen suuntaan, että ei vaan meille tutustua heihin, vaan heillä mahdollisuus tutustua meihin, että se toimii molempiin suuntiin tämmöisenä niinku mahdollisesti ihan ensi kokemuksena, vaikka olisi ollut pidempäänkin Suomessa, niin meillähän ei oo hirveän paljon niinku luonnollisia mahdollisuuksia rikkoa jäätä niin sanotusti ja ruveta keskustelemaan ventovieraan kanssa, niin tää antaa molemminpuolin semmoisen mahdollisuuden olla niinku mentori mentoroitavan roolissa, jolloinka se kohtaaminen on niinku vähän niinku kirjoitettu sillä tavalla, että se laskee kynnystä molemmin puolin. Heillä on mahdollisuus sitten kuulla suomea ja päästä puhumaan suomea sillä tavalla oppia sitä. Eihän sitä oikein muulla tavalla hirveän hyvin voi käytännössä oppia kuin puhumalla. Sama se on minkä kielen kanssa tahansa, että toki voi olla jotain sanaopetusta tai kielioppi-opetusta ehkä, mutta tota suomi on tässä kyllä tosi kinkkinen varmasti, mutta niin niin se, että pääsee niinku keskusteluetäisyydelle ja pääsee kommunikoimaan, niin se on varmaan molempiin suuntiin semmoinen kynnystä laskeva operaatio tämä hanke. Mä luulen, että heillä on sitä niinku toivetta päästä tutustumaan ja käyttämään tätä tämän maan virallista kieltä. mutta eihän se ole suomalaisillekaan helppo tutustua toisiinsa, niin niin saatikka sitten ulkomaalaisen kantasuomalaisen ruveta keskustelemaan, niin tää hanke on niinku tässä mielessä aika ovela tapa niinku laskea sitä kynnystä vähän niinku näyttelijälle se rooli on tapa kohdata ihmiset ja voittaa se ujous, niin tässä tapauksessa tää hanke auttaa tavallaan luomaan normaaleja ihmissuhteita tämmöisen epänormaalin, jollain tavalla akateemisen tavan kautta päästä niinku siihen mikä ehkä niiku, mä toivon ainakin nuoremmille sukupolville kuin tämmöiselle 70-luvulla syntyneelle tai aikaisemmin niin normalisoida sitä kommunikaatiota siis tota alentaa sitä kynnystä, mutta en ole ihan varma. En ole tästä Adelin kanssa tai muiden maahanmuuttajien kanssa kysynyt, että onko tää helpottanut sitä, mutta täytyy sanoa, että itsellä se kyllä helpotti, että harvoin jos koskaan olen aloittanut keskustelua ulkomaalaisen kanssa ennen tätä hanketta, on tullut keskusteltua, mutta se on jollain tavalla ollut kyllä niinku joku ryhmätyö tai joku tämmöinen tilanne, missä on ollut tavallaan pakko kommunikoida ja sopia mitä tehdään. Tää oli ehkä ensimmäinen kerta, että pääsi niinku niin syvälle jonkun kanssa, että keskusteltiin sitten ihan vapaa-aikanakin ja saatiin niinku se yhteys luotua, mutta täytyisi ehkä kysyä heiltä, että onko se niinku vaikutus ollut sama, mutta mulla on vähän semmoinen rivien välistä -kokemus, että se on niinku helpottanut sitä tutustumista.

Marja: Kyllä ihan oikealla hajulla olet ja useinhan myös niinku toivoo että he saisi tutustua suomalaisiin että niinku säkin sanoit että ikään kuin tämmöinen ylhäältä annettu väline mentorointi, niin voi kuitenkin sitten siellä arjessa helpottaa sitä tutustumista ja toiseen kontaktin ottamista.

Tommi: Joo se ei ole helppoa. Mun ikäisillä siis suomalaisilla ei ole hirveästi ystäviä sillä tavalla, niin kuin todellisia ystäviä, voi olla kavereita/kollegoja. Se on meillä vähän niinku verissä tai peritty vanhemmilta kulttuurissa, että ollaan vähän silleen omissa piireissä ja niinku ei olla kovin tämmöisiä aktiivisia ulospäin niinku suomalaistenkaan kesken saatikka sitten ulkomaalaisten, niin ehkä me tarvitaan tämmöisiä virallisia, viittaan omaan ikäpolveeni, että se ei ole niinku se on ja ehkä iän myötä se vaikeutuu muutenkin kontaktien luominen, että se on enemmän enemmän epämukavuusalueella ja tykkää enemmän olla siellä omalla sohvalla ja käpertyä omiin muistoihin, mutta joka tapauksessa, niin mä luulen, että tota se on vähän niinku ainakin siirtymävaiheessa tämmöiseen kansainväliseen avoimempaan yhteiskuntaan, niin johtuen meidän menneisyydestä, kun me oltiin hyvin pitkään tämmöinen aika, niinku omissa oloissa oleva kansakunta niin niin oho muutunpa vähän mahtipontiseksi, mutta kuitenkin siis pointtina, että tää on ollut, tää on kyllä puoltaa paikkaansa tämmöinen hanke, että antaa semmoisen niinku välineen siihen luontaisen uteliaisuuden ja niin kun kontaktien luomisen niinku ympärille, niin helpottaa sitä kynnystä.

Marja: Kiitos ihan hurjasti Tommi sulle, sun näkemyksistä ja kiitos myös kuuntelijoille.

Tommi: Kiitoksia

Marja: Komeetta-hanke toimii heinäkuun 2023 loppuun saakka. Komeetta-hanke on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke, jossa edistetään maahan muuttaneiden miesten polkuja työelämään. Komeetassa kehitetään mentorointimallia, joka tukee maahan muuttaneiden miesten työllistymistä. Työtä tehdään yhteistutkimuksen keinoin ja hankkeessa mukana toimintaa kehittämässä ovat Työväen Sivistysliitto, Silta-Valmennusyhdistys, Live-säätiö ja Tampereen yliopisto.