Olin vuonna 1989 Pohjois-Koreassa, jossa järjestettiin kolmastoista ja viimeinen maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaali. Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaali oli Demokraattisen nuorison maailmanliiton ja Kansainvälisen ylioppilasliiton järjestämä, vasemmistolainen nuorison suurtapahtuma. Aika pian tuon Pohjois-Koreassa järjestetyn festivaalin jälkeen maailmanjärjestys muuttui. Neuvostoliitto hajosi ja kaksinapainen maailma hajosi.
Muistelen kun olin konsertissa, jossa Sielun Veljet aloittaa keikkansa biisillä ”Säkenöivästä voimasta”. Kahdessa ensimmäisessä rivissä istuu paikallisia puoluevirkailijoita. Heidän kasvoistansa näkyi järkytys. Ei ollut Sielunveljien musiikki heille tuttua. Istun tulkkimme vieressä. Hän ei näyttänyt järkyttyneeltä. Ajattelin syyksi, että koska oli asunut suomessa kieltä opiskellessaan, oli bändikin varmaan ennestään tuttu.
Konsertin jälkeen keskustelimme asiasta ja syy selvisi. Hän oli kuunnellut biisit vastaikään ja kääntänyt Koreaksi kaikkien suomalaisten esiintyjien esitykset. Sanoitusten perusteella oli Pohjois-Korealaiset yleisöön valittu. Ei he sanoja ymmärtäneet, mutta saattoivat kysyä tulkeilta myöhemmin mistä esitykset kertoivat. Hänen mukaansa on tärkeää valita yleisö tällaisiin tilaisuuksiin harkiten, sillä kulttuurin vaikutus ihmisiin oli hänen mukaansa valtava ja jos asiaa ymmärtämätön altistuu liian hankalalle kulttuurille, voi seuraukset olla ennalta arvaamattomat.
Keskustelimme hänen kanssaan paljon kulttuurin vaikutuksesta ja olimme samaa mieltä siitä, että kulttuuri tuo ihmisen elämään elämysten lisäksi ympäröivän maailman ja yhteiskunnan ymmärtämistä. Sitä kuuluisaa sivistystä. Itselleen ennestään tuntemattoman yhteisön – jopa yhteiskunnan oppii ymmärtämään paremmin, kun tutustuu kyseisen yhteisön kulttuuriin. Hän ei sanonut tätä, mutta ymmärsin että hänkin ajatteli, että tällöin saattaa huomata paremmin oman yhteisönsä puutteet.
Kulttuurikeskustelun jälkeen aloimme tulkin kanssa keskustella syistä, miksi hänen piti Sielun Veljien biisit kääntää ja miksi sen perusteella oli yleisö valittu. Haastoin häntä Pohjois-Korean demokratian tilasta. Mielestäni se, että yleisö valitaan tilaisuuteen esityksen sanoman perusteella ei anna kuvaa demokraattisesta yhteiskunnasta. Toki festivaalin aikana havaitsin muitakin puutteista kansalaisten oikeuksista ja demokratian puutteista.
Hänen mielestään katsoin asiaa väärästä – länsimaisesta näkökulmasta. Ensinnäkin maan virallinen nimi on Korean demokraattinen kansantasavalta. Eli jo nimi kertoo, että demokratia ollaan. Toiseksi maan äänestysprosentti on lähes sata ja kansa on tyytyväinen maan johtoon, koska äänestää lähes sata prosenttisesti nykyisen johdon aina uudelleen valtaan. Lisäksi hän perusteli demokratian tilaa sillä, että maassa on täydellinen sukupuolten välinen tasa-arvo. Kaikilla naisilla ja miehillä on mahdollisuus samoihin tehtäviin. Kävimme aiheesta pitkän keskustelun. Argumentit esiteltiin, mutta kumpikaan ei kantaansa muuttanut.
Olen paljon pohtinut mistä syystä tulkki selvästi uskoi kaiken sen, millä hän perusteli Pohjois-Korean olevan demokraattinen valtio. Hän oli selvästi ajatteleva, koulutettu ja sivistynytkin ihminen. Hän ei mielestäni pelännyt arvostella maansa joitain järjestelmiä. Hän oli asunut suomessa useita vuosia, mutta ei millään hyväksynyt väitettäni diktatuurista.
Olen päätynyt siihen, että syyn tähän kertoo alussa kertomani tapaus, jossa Sielun Veljien kuuntelijat oli valittu. Heidän oletettiin kestävän tämä kulttuurishokki ilman että he alkavat kapinoida maan yhteiskuntajärjestelmää vastaan. Toisenlaiset kuulijat oli syytä pitää esityksestä kaukana. Suojella heitä. Ja kun et muusta tiedä, et osaa vertailla etkä parempaakaan vaatia. Pohjois-Korean tiedotusvälineet, kulttuuri ja jopa internet kertovat vain yhtä totuutta. Harva kykenee silloin toisenlaisiin johtopäätöksiin.
Miksi keskustelu Pohjois-Koreassa tuli nyt mieleeni. Luin Helsingin Sanomista jutun, jossa lukion opettaja sanoi, ettei lukio ole enää yleissivistävä. Syynä on tekoäly, jonka käyttö on opinnäytetöissä ja esseissä yleistynyt ja aiheuttaa ongelmia koulussa. ”Opiskelijat ja jopa vanhemmat puolustavat tekoälyn tuottamia tekstejä, vaikka ne eivät edistä oppimista.” Hänen mukaansa ” tekoälyn kriittinen käyttö vaatii pohjatietoja, joita lukio-opiskelijoilla ei vielä ole.”
Koulutan ammattiyhdistysliikkeen aktiiveja, joissa myös huomaan muutoksen. Kun vielä pari vuotta sitten koulutuksissani keskusteltiin paljon. Oltiin erimieltä ja esitettiin argumentteja omien kantojen taakse. Nyt jokainen väite tarkistetaan tekoälyllä toimivista hakukoneista. Unohdetaan että tekoäly tuottaa sellaisen vastauksen, joka sille on annettu. Emme tunne kaikkia algoritmeja tai sitä mistä lähteestä tekoälyn kanta on tuotettu ja silti me uskomme ne sokeasti.
Mietin, olemmeko menossa kohti Pohjois-Korealaista yhteiskuntaa, jossa vain tekoälyn rakentaneet korvaavat Pohjois-Koreaa johtavan perheen. Kaukaa haettu pelko – vai onko? Uskon joka tapauksessa, että toimiakseen ja kehittyäkseen demokratiamme tarvitsee se yleissivistystä. Sekä päättäjissä että äänestäjissä. Jos edes koulutuslaitoksemme ei enää tuota yleissivistystä niin missä sitten.
Kävin viimeviikolla paikallisessa pubissa ja löysin vahingossa yhden yleissivistystä ylläpitävän paikan. Pubissa oli meneillään Pubivisa. Kännykät, tietokoneet ja jopa älykellot tuli jättää pois, jotta visaan sai osallistua. Kysymykset olivat laidasta laitaan ja kolmen hengen joukkueet miettivät vastauksia keskenään. Aivan ihanaa aivojumppaa ja taukoa sähköisistä impulsseista. Jo pelkkä visaajien kuunteleminen lisäsi minun yleissivistystäni.
Ari Näätsaari
asiantuntija, yhteiskunnallinen koulutus

