Tilaisuuden avannut kansanedustaja Riitta Kaarisalo, joka on myös Työväen Sivistysliiton puheenjohtaja, totesi, että T-opistot vastaavat omalta osaltaan suoraan niihin jatkuvan oppimisen tarpeisiin, joita työelämä kaikilta vaatii tänä päivänä.
– Vapaassa sivistystyössä on jo pitkään pystytty vastaamaan poikkeuksellisen ketterästi työn murroksen synnyttämiin uusiin osaamistarpeisiin, Kaarisalo jatkoi.
Mutta vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on paljon muitakin tehtäviä.
– Vapaan sivistystyön perimmäinen tarkoitus on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta sellaista koulutusta, joka tukee myös yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta.
Hänen mukaansa nämä eri tehtävät ovat tärkeitä ja tukevat toisiaan.
Tulevaisuutta ja tulevaisuuden oppimista rakentamassa
Sitran johtava asiantuntija Milma Arola johdatti yleisön ennakoimaan tulevaa ja miettimään tulevaisuuden oppimista. Pohdittavana on muun muassa tulevaisuuden perustaidot.
– Millaista osaamispohjaa tulevaisuudessa jokainen kansalainen tässä maassa tarvitsee, Arola kiteytti kysymyksen.
Jos perustaitoihin nyt kuuluu esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidot sekä digitaalista ongelmanratkaisua niin, mitä muuta ne voivat sisältää tulevaisuudessa. Voisiko perustaitoja olla myös tekoälylukutaito, kestävyysosaaminen tai jotain puolustuskykyyn liittyvää, Arola johdatteli.
Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Mutta ehkä ei olekaan niin tärkeää nähdä tarkasti tulevaisuuteen ja siihen, mitä siellä tapahtuu. Arola ehdottaa pohdinnoille ja keskustelulle erilaista näkökulmaa. Nyt aika usein kysytään, että mitä osaamista tarvitaan, jotta osaaminen vastaa tulevaisuuden osaamistarpeisiin.
– Entä jos alkaisimme enemmän kysymään, minkälaisen tulevaisuuden me haluamme ja millaista osaamista tarvitaan, jotta pääsemme sinne toivottuun tulevaisuuteen. Ja toisaalta minkälaisia mahdollisuuksia meidän pitää rakentaa, jotta se osaaminen on mahdollista.
Arolan mukaan tätä pitää pohtia vapaan sivistystyön kentällä ja kaikissa oppilaitoksissa, mutta myös työpaikoilla ja työelämässä.
Jatkuva keskeneräinen projekti
Elinikäinen oppiminen ei ole ilmiönä mitenkään uusi ja sen matkaa nykyiseen ajatteluun valotti Helsingin yliopiston yliopistolehtori Heikki Kinnari. Hän on tutkinut elinikäisen oppimisen historiaa nimenomaan siitä näkökulmasta, minkälaista ihmistä on eri aikakausina politiikassa kasvatuksen ja oppimisen kautta rakennettu.
Elinikäisestä oppimisesta on aiemmin puhuttu elinikäisenä kasvatuksena, jatkuvana kasvatuksena, jaksottaiskoulutuksena, elämänlaajuisena oppimisena ja läpi elämän oppimisena. Nykyään painottuu nimenomaan työelämänikäinen oppiminen tai työmarkkinakeskeinen oppiminen. Näissä määritellään hyvin tarkasti, millaisia ominaisuuksia aktiiviselta työllistettävältä kansalaiselta odotetaan.
– Tänä päivänä huomion kohteena on nimenomaan asenteet, kuten motivaatio, sopeutumiskyky ja resilienssi, mutta myös tietynlaiset persoonallisuuden piirteet, kuten luovuus, sosiaaliset taidot ja riskin otto kyky, Kinnari sanoi.
Kinnarin mukaan ihmisestä on tullut itsensä kehittämisprojekti eli elinikäinen oppiminen tavallaan murtautuu muillekin elämän alueille.
Hänen tutkimuksensa pohjalta voidaan nähdä myös, että elinikäisen oppimisen ihanne ei ole ongelmaton. Nykyinen ihanne voi kuormittaa. Yksilö näyttäytyy jatkuvana keskeneräisenä projektina. Aina on mahdollista ja pitää kehittää itseään.
– Elämän valinnat alkaakin ohjautumaan pelkojen ja ahdistuksen kautta, ei enää ilon ja oppimisen. Päinvastoin mietitään omaa riittävyyttä suhteessa vaatimuksiin.
Kinnari haastaa vapaata sivistystyötä pohtimaan, miten se voi laajentaa nykyistä todella kapeata kykypääomakoneen normia. Voisiko vapaa sivistystyö vahvistaa kollektiivista toimintaa ja kriittistä ajattelua sekä tuoda mahdollisuuksia ymmärtää yhteiskunnallisia näkökulmia.
Joustava verkosto, jolla on monia tehtäviä
Seminaari päättyi paneelikeskusteluun vapaan sivistystyön roolista tulevaisuudessa. Keskustelijoina paneelissa olivat koulutuspäällikkö Mikko Laakkonen PAMista, opetusneuvos Anssi Pirttijärvi OKM:stä, johtava asiantuntija Aleksi Sandroos Sivistasta ja johtava erityisasiantuntija Pauliina Viitamies OAJ:sta. Keskustelua luotsasivat pääsihteeri Katri Söder TSL:sta ja toiminnanjohtaja Karri Koli TJO:sta. Panelistit pureutuivat monipuolisesti Vapaan sivistystyön vahvuuksiin ja haasteisiin.
Anssi Pirttijärvi, joka on mukana Vapaan sivistystyön tulevaisuus -työryhmässä, näki, että Vapaan sivistystyön vahvuus on joustavuus, jonka osaltaan mahdollistaa vapaus, joka sillä on sisällöissä. Ministeriö ei päätä, mitä kieliä kansalaisopistoissa opetetaan tai mitä pitkiä linjoja kansalaisopistoissa on tai kenen järjestöjen kanssa opintokeskukset tekevät yhteistyötä.
– Tällä vapaudella mahdollistetaan joustavuus ja nopea reagoiminen myös yhteiskunnallisiin muutostekijöihin, Pirttijärvi sanoi.
Pidemmälle tulevaisuuteen ennakoiminen on hyvin vaikeaa. Mikko Laakkonen toi esiin, että vapaa sivistystyö kaikessa moninaisuudessaan voi mahdollistaa sopeutumisen tulevaisuuteen ja proaktiivisen vaikuttamisen siihen, mitä tulevaisuus tulee olemaan.
– Silloin puhutaan perusasioista, kuten sivistyksellisistä kyvyistä ja perustaidoista. Nämä ovat taitoja, joita tarvitaan sopeutumiseen. Oli se muutos sitten, mitä tahansa, Laakkonen totesi.
Aleksi Sandroos piti tärkeänä vapaan sivistystyön oppilaitosten muodostamaa laajaa verkostoa. Sen avulla pystytään vastaamaan erilaisiin aikuisille tuleviin osaamistarpeisiin. Hän näkee digitaitojen ja tekoälyyn liittyvän osaamisen ja niiden kehittämisen tärkeänä esimerkkinä.
– Miten käy niitten ihmisten, jotka eivät ole työelämässä sellaisessa paikassa, jossa digitaitoihin ja tekoälyyn liittyviä kursseja saa. Miten kaikki pysyy mukana, Sandroos kysyi.
Hänen mielestään vapaa sivistystyö ja sen verkoston hyödyntäminen ovat tässä olennaisessa roolissa.
Pauliina Viitamiehen mukaan vapaan sivistystyön toimijoilla on mahdollisuus hoitaa saavutettavuus ja ihmisten osallistuminen sekä osallisuus yhteiskuntaan paremmin kuin muilla tahoilla tässä yhteiskunnassa.
Paneelin osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että nykyinen rahoitusjärjestelmä on iso haaste vapaa sivistystyön kentällä. Rahoituksen pitäisi olla ennakoitavissa ja nyt se ei sitä ole. Vapaa sivistystyö myös tunnetaan huonosti, oli kyseessä sitten päättäjät tai tavalliset kansalaiset.
T-opistoja ovat Työväen Sivistysliitto, Kansan Sivistystyön liitto, TJS-opintokeskus, Aktiivi-instituutti, JHL-opisto, Murikkaopisto ja Kiljavan opisto. Näistä osa on kansanopistoja ja osa on opintokeskuksia.